2. huhti, 2021

Valtuustoaloite ennaltaehkäisevän tuen lisäämisestä riskiperheille

 21.9.2020

Monet perheitä tukevat palvelut ja työmuodot ovat tauolla. Tämä on lisännyt paineita perheissä, joissa on jo ennestään haasteita jaksamisen kanssa. Kaikilla lapsiperheillä ei ole toimivaa tukiverkostoa ja erityisesti yksinhuoltajilla ja erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmilla yksinäisyys syö voimavaroja.

Lastensuojelun kustannukset ovat hälyttävästi nousseet myös Pirkkalassa. Huostaanottojen lisäksi kustannuksia kertyy avohuollon palveluista sekä terveyspalveluista ja oppimisen tuesta. Lisäksi mahdolliset asumisen, tulonsiirtojen ja työmarkkinatuen kustannukset sekä menetetyt verotulot. Inhimillisiä kärsimyksiä ei pidä unohtaa. Ne säteilevät ympäristöön lisäten pahoinvointia ja turvattomuutta.

Puutteet vanhemmuudessa siirtyvät usein sukupolvelta seuraavalle.

Ylisukupolvisen huono-osaisuuden taustalla on usein geneettisten, biologisten, psykososiaalisten ja sosioekonomisten tekijöiden yhteisvaikutusta, joita kasvuympäristö joko vaimentaa tai voimistaa. Perhetaustan merkitys yksilön myöhempään hyvinvointiin on suuri varsinkin varhaisvuosina.

Tunnistettuja riskitekijöitä lapsen hyvinvointiin ja syrjäytymisvaaraan on esimerkiksi työttömyys, toimeentulovaikeudet, ongelmat asumisessa, mielenterveys- ja päihdeongelmat, terveysongelmat, vanhempien jatkuva riitely ja avioero sekä väkivalta ja laiminlyönti. Jatkuvat haasteet syövät voimavaroja ja heikentävät vanhempien kykyä tukea lastaan.

Vakavat sairaudet perheessä altistavat lapset oireilulle ja tilastollisesti jopa neljännes alaikäisistä lapsista elää perheissä, joissa ainakin toisella vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveyshäiriö tai päihderiippuvuus. Tutkimusten mukaan sijaishuollossa varttuneiden vanhempien lapsilla on selkeästi suurempi riski joutua sijoitetuiksi kuin muilla lapsilla. Huostaanotetuissa jopa 69 prosentilla on neuropsykiatrinen diagnoosi (THL). Riskejä tunnistetaan mutta onko riittävästi resursseja puuttua niihin?

Vanhemmuuden tukeminen pitäisi alkaa jo ennen lapsen syntymää eikä vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat näkyvät. Koska riskitekijät tunnetaan, voidaan tukea tarjota jo ennen lapsen syntymää. Ongelmaksi usein muodostuu se, että eniten apua tarvitsevia on vaikea tavoittaa ja sitouttaa tukeen.

Esimerkiksi sijaisvanhemmiksi haluaville on olemassa pakollinen ennakkovalmennus. Siinä käydään läpi lapsen kasvun kannalta tärkeitä asioita, kuten turvallisen kiintymyssuhteen kehittyminen, rajojen asettaminen, miten kehitykselliset viiveet huomioidaan ja miten viranomaisten kanssa toimitaan ja mistä saa apua tarvittaessa. Tällaisella ”Ajokortti vanhemmuuteen” -mallilla varmistetaan perheille räätälöityä tukea vanhemmuuteen ja otetaan koppi perheistä, joilla on erityisiä haasteita.

Tutkimusten mukaan kouluikää edeltävillä vaikeuksilla ja olosuhteilla on suurempi vaikutus nuorten ja aikuisten oppimistuloksiin kuin kouluaikaisilla olosuhteilla. Varhainen tuki säästää lasta inhimillisiltä kärsimyksiltä ja haasteilta aikuisena ja ehkäisee syrjäytymistä tehokkaammin kuin vasta nuoruudessa annettu tuki.

Tilastoja: selvityksen mukaan ehkäisevän työn palvelut maksoivat alle 12 000 euroa lasta kohden olipa kyseessä lyhyt- tai pitkäaikainen tuki perheelle. Avohuollossa kustannukset vaihtelivat 5 500 – 60 000 euron välillä riippuen tuen intensiivisyydestä. Perheen ulkopuolelle päätyneet sijoitukset sen sijaan olivat vähimmillään 100 000 euroa, joissain tutkimuksissa jopa miljoona euroa. Yksi vuorokausi lastensuojelulaitoksessa on vähimmillään 250 euroa -> vuodessa 90 000 euroa. Tällä voitaisiin järjestää intensiivistä perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi.

Kustannuksia nostavat edellisestä muut palvelut, kuten mielenterveyspalvelut. Esimerkiksi nuorisopsykiatrian osastohoito maksaa 3 500 euroa viikossa. Nämä siis lapsikohtaisia kustannuksia, lisäksi vanhempien mielenterveys- ja terveydenhoito kustannukset, sosiaalietuudet ja muut jotka liittyvät syrjäytymiseen ja ylisukupolviseen huono-osaisuuteen.

HuosTa -tutkimuksen mukaan jopa 70 % lapsista ei ollut saanut jotain tarvitsemaansa palvelua riittävästi ennen sijoitusta.

Olemme siis tilanteessa, jossa on rohkeasti katsottava vuosikymmenten päähän ja panostettava ennaltaehkäisevään työhön. Huostaanottoon johtaa usein monien eri tekijöiden yhteisvaikutus. Joskus sopivaan hetkeen ajoittuva interventio voi katkaista ikävän kierteen, mutta yleensä tarvitaan monialaista tukea. Julkisten palvelujen lisäksi tarvitaan vahvaa kolmannen sektorin yhteistyötä.

Esitän selvitettäväksi seuraavia vaihtoehtoja:

Perinteisiä kodinhoitajia, jotka jalkautuvat kotiin tukemaan arjessa selviytymistä riskiperheissä.

"Ajokortti vanhemmuuteen" -kurssin jo käyneille ”liukkaan kelin ajo-opetus” toista tai useampaa lastaan odottaville perheille, joilla haasteet erilaisia lastenhoidon järjestelyissä ja parisuhteessakin. Sen konkreettiseksi tavoitteeksi tulisi myös keskinäisen verkostoitumisen mahdollistaminen perheille, jotta vastavuoroinen tuki mahdollistuisi.

Selvitetään lisäksi, miten Pirkkalaan saataisiin ennaltaehkäisevää tukea yhteistyössä järjestöjen kanssa. Jo nyt esimerkiksi seurakunta tarjoaa tukea perheille ja järjestöissä on ruohonjuuritason toimintaa ja kokemusta perheiden tukemisessa. Kolmannelle sektorille ”Ajokortti vanhemmuuteen” -kurssin jälkeen ohjattaisiin lisätuen tarpeessa olevia, joille riittää matalan kynnyksen tuki.

Selvitetään tarve palvelusetelille lapsiperheiden kotiin tuotavien palvelujen kehittämiseksi - lisäisi yhteistyötä paikallisten yrittäjien kanssa ja antaisi vaihtoehdon kunnan tuottamille palveluille. Asiakas maksaa maksukyvyn mukaan omavastuuosuuden.

 

Pirkkalassa 21.9.2020

Riitta Kuismanen