Soten valuvirheet on korjattava kiireesti

Maaseudun Tulevaisuus 23.9.2022 /Yliökirjoituksena, laajennettu versio

Sote-uudistuksen tavoitteiden toteuttaminen on jäänyt hyvinvointialueiden (HVA) vastuulle. Uudistukseen lähdetään kuitenkin taloudellisesti melkoiselta takamatkalta. Jo vuosi sitten Veronmaksajien keskusliiton mukaan soten lisärahantarve 2028 mennessä olisi 6,4 miljardia, mikä tarkoittaa yli 5 prosenttiyksikön korotusta verotukseen.

Lisää haasteita sekä soten että valtion talouteen on ilmaantunut sen jälkeen ja osa HVA:sta on jo lähtökohtaisesti elinkelvotonta. KD ensimmäisenä puolueena julkaisi soten talouden korjaussarjan 8.9. Lisää voit lukea ratkaisuineen www.kd.fi.

Ensinnäkin rahoituksen määräytymisperusteissa on valuvikoja. Palvelutarpeen kasvun huomioiminen ainoastaan 80-prosenttisesti aiheuttaa haasteita väestön ikääntyessä ja todellisen palvelutarpeen kasvaessa. Tiukkeneva talous pakottaa valitsemaan ketä tai mitä hoidetaan ja millä perustein. Palvelutarpeen kasvu onkin resursoitava täysimääräisesti myös ensimmäisten kahden vuoden jälkeen.

Rahoitus perustuu pääosin jo kirjattuihin potilastietoihin, joten tarvevakiointi ei ota huomioon hoitamatta jäänyttä palveluntarvetta, kun lääkäriin ei ole ensinkään päästy. Yhtenä uudistuksen perusteista oli juurikin se, että lääkäriin ei pääse. Joten sote-palvelujen käyttötietoon perustuva rahoitusjärjestelmä voi ylläpitää tai jopa lisätä alueellisia terveyseroja.

Lisäksi väestökerroin vääristää rahoitusta, koska se ei kohtele erilaisia väestöpohjia oikeudenmukaisesti. Ikääntyvät alueet ja väestökatoalueet kärsivät. Tämä kärjistää alueellisia terveyseroja, mikä on täysin vastoin uudistuksen tavoitteita.

Vaikeutta tuo myös työterveyden erilainen kattavuus eri alueilla. HVA:lla, joissa on paljon pätkätyöläisiä tai työttömiä, käytetään enemmän julkisia palveluja kuin sellaisilla, joissa väestö on enimmäkseen työterveyden parissa. Tämä vaikuttaa myös piilossa olevaan palvelutarpeeseen.

Väestökertoimen painoarvoa onkin tasattava ja kartoitettava työterveyden parissa olevien määrä suhteessa julkisten palvelujen varassa oleviin.

Toiseksi, rahoitusmallista puuttuu riittävät taloudelliset kannustimet tuottaa hyvinvoinnin- ja terveydenedistämispalveluja. Ellei tähän panosteta, mitkään resurssit eivät riitä. On nurinkurista, että HVA saa sitä enemmän rahoitusta, mitä sairaampi väestö on. Kannuste ennaltaehkäisyyn siis puuttuu. Kunnat voivat osaoptimoida säästämällä HyTe-palveluista, koska lasku ongelmien pahenemisesta siirtyy HVA:lle.

On siis luotava taloudelliset kannustimet. Tuloksellisesta ja vaikuttavasta hyte-toiminnasta pitää antaa lisäbonukset kuntien ja HVA:n lisäksi myös kolmannelle sektorille ja yrityksille. Rahoituksen pitää perustua saavutettuun muutokseen, ei ainoastaan sairastavuuteen. Sairastavuus on oikeudenmukainen peruste hyvinvointialueen perustamistilanteessa, mutta sen jälkeen on palkittava nimenomaan muutoksesta, ei pysyvyydestä. Muutosperustaisuus kannustaa toiminnan tehostamiseen.

Kolmanneksi, HVA:lle siirtyvät kustannukset on laskettu kuntien v. 2021 tilinpäätösten ja v. 2022 talousarviotietojen perusteella. Mitä pienemmät sote-menot kunnilla noina vuosina on, sitä vähemmän rahaa siirtyy HVA:lle.  Osassa kunnista onkin tehty tietoista alibudjetointia ja hoivavelan purkamista ei ole kiirehditty viimeisten vuosien sote-menojen alas painamiseksi. HVA:lle on siis siirtymässä liian vähän rahoitusta. Sen vuoksi siirtolaskelmat olisi pitänyt tehdä koronaa edeltäviltä ns. normaalivuosilta, jolloin ei myöskään olisi painetta sote-menoilla kikkailuun.

HVA:lla on kannustin käyttää kaikki saamansa rahoitus. Kannuste panostaa palveluihin on, mutta kannusteita säästää ei ole. On luotava malli, jossa HVA voi käyttää mahdollisen ylijäämän esim. toiminnan kehittämiseen. Myös työntekijöitä on palkittava kustannustehokkaista ja laadukkaista toimintamalleista.

Alun perin myönnetty rahoitus tarkistetaan jälkikäteen vastaamaan todellisuudessa syntyneitä kustannuksia. Tämä synnyttää vahvan kannustimen käyttää myönnetyt resurssit viimeistä euroa myöten. Valtion on nimittäin vaikea seurata syntyvätkö ongelmat huonosti järjestetyistä palveluista vai tekijöistä, joihin alue ei voi omilla toimillaan vaikuttaa. Lakisääteiset palvelut on kuitenkin tuotettava, vaikka rahat olisivat lopussa. Joten valtio joutuu myöntämään lisäresursseja.

Haluamme, että uudistus onnistuu, joten korjaaminen on aloitettava välittömästi. Ongelmia ei pidä siirtää tuleville hallituksille.