6. syys, 2021

Kiusaamisen prosessissa jokaisella on rooli - ja vastuu siihen puuttumisesta

Pirkkalainen 28.7.2021

Kiusaaminen on vakava, ihmisyyttä syvästi loukkaava teko. Sitä esiintyy kaikilla elämänalueilla eikä kukaan voi välttää vastuutaan.

Kiusaamiseen on sitä helpompi puuttua mitä enemmän siitä ilmiönä ymmärretään. Sitä voidaan tarkastella myös ryhmädynaamisena prosessina, joka on sosiaalipsykologinen näkökulma. Kirjoitus on lyhennelmä Kuismasen gradusta, jossa tutkittiin syitä siihen, miksi kiusaamiseen ei puututa. Tässä käsittelemme keskeisiä teemoja, kuten vallankäyttöä, sosiaalista kompetenssia (esim. sosiaaliset taidot) sekä rooleja kiusaamisprosessissa.

Kiusaamisen tavoitteina ovat usein vallan, voiman ja suosion halu tai vain tarve kuulua ryhmään. Kiusaamista käytetään, koska se valitettavasti toimii ja sillä saavutetaan jotain.

Valta on kykyä saada toinen henkilö tekemään jotain, jota hän muutoin ei olisi tehnyt. Vallanhalusta tulee helposti itsetarkoitus ja vallankäytön helppous altistaa myös vallan väärinkäytölle, oman edun tavoitteluun. Vääristyneelle vallankäytölle on ominaista, että eriävät mielipiteet koetaan uhkana ja niihin suhtaudutaan vihamielisesti.

Psykologian professorin, Christina Salmivallin mukaan kiusaaminen on ryhmädynaaminen ilmiö, jossa jokaisella on jokin rooli. Kiusaajan ja kiusatun lisäksi prosessissa ovat yleensä mukana kiusaajan apulaiset, rohkaisijat, kiusatun puolustajat sekä yleisö, joka on yleensä läsnä kiusaamistilanteissa.

Sosiaalinen kompetenssi on kykyä käyttää henkilökohtaisia ja ympäristön resursseja, jotta saavuttaisi haluamiaan tavoitteita. Vastoin yleisiä uskomuksia, tutkimukset osoittavat, että monet kiusaajat ovat sosiaalisesti taitavia ja he osaavat käyttää taitojaan manipuloidakseen ryhmää omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Jos on lähes itsevaltiaan asema ryhmässä, voi sanella, mitä muut voivat tehdä.

Kyky vaikuttaa toisiin on helpompaa niillä, jotka kykenevät tavalla tai toisella palkitsemaan muita. Muut helposti myötäilevät kiusaajaa ja vahvistavat hänen käyttäytymistään, sillä näin he kokevat saavansa osansa kiusaajan korkeasta sosiaalisesta asemasta.

Rohkaisija on yleensä paikalla, vaikka ei välttämättä tekisi itse mitään. Hän saattaa nauraa kiusatulle, rohkaista kiusaamista huutelemalla ja saa usein muut mukaan katselemaan. Kiusaajan apulainen auttaa kiusaajaa esimerkiksi pitelemällä kiinni uhrista ja menee usein mukaan kiusaamiseen. Puolustaja on se, joka kertoo jollekin kiusaamisesta, yrittää saada muita lopettamaan kiusaamisen, rohkaisee kiusattua, hakee muita auttamaan ja puolustaa uhria. Puolustajat ovat yleensä pidettyjä. Tähän on kaksi selitystä: heistä pidetään, koska he puolustavat muita ja toisekseen suositun ei tarvitse pelätä itse joutuvansa kiusatun asemaan puolustaessaan muita.

Yleisön mahdollisuus puuttua kiusaamiseen on merkittävä, sillä suurin osa kiusaamistilanteessa olevista on juuri yleisöä. He eivät kuitenkaan uskalla puuttua kiusaamiseen, sillä he pelkäävät kostoa. Passiivinen katselukin on rohkaisua, sillä vaikenemisella annetaan hiljainen siunaus tapahtumalle.

Kiusaaminen etenee prosessina. Erilaisuus on uhka yhteisön/ryhmän arvoille. Jos joku ei mukaudu yhteisiin arvoihin, hänellä on riski joutua kiusatuksi. Kiusaamista vahvistaa ja ylläpitää pelon ilmapiiri. Jotta ryhmä pysyisi koossa ja olisi vahva, on ulkopuolelle jäämisestä tehtävä kielteinen asia. Kun epäsuoraa kiusaamista on jatkunut riittävän kauan, niin uhri aletaan nähdä huonompana ja jopa syyllisenä tilanteeseen. Tässä vaiheessa kiusaaminen muuttuu kollektiiviseksi ja syyllisyys jakautuu kaikkien osalle, eli laimenee. Lopulta kiusaaminen raaistuu ja kiusattu tehdään naurunalaiseksi. Häntä saatetaan uhkailla ja jopa hänen mielenterveyttään aletaan epäillä.

Kiusaaminen on ryhmäväkivaltaa, johon liittyy viholliskuva. Siinä tietyt henkilöt nähdään uhkana omalle ryhmälle tai sitten alempiarvoisina olentoina. Se voi muodostua huolimatta siitä, mitä kiusattu tekee. Ajan kuluessa ryhmän käsitys uhrista muuttuu. Toistuvien hyökkäysten ja nöyryyttämisen jälkeen uhri nähdään niin arvottomana ja surkeana, että hän ansaitseekin tulla kiusatuksi. Vahvistaminen on merkittävä tekijä prosessissa. Kiusaajat vahvistavat toistensa käyttäytymistä yllyttämällä, kehumalla tai sitten hiljaisesti hyväksymällä tapahtumat. Kiusatusta levitetään juoruja. Vahvistaminen luo ryhmähenkeä ja ryhmäpaine on vahvistamisessa sen kehittynein muoto. Ryhmä ei välttämättä ole tietoinen tapahtumasta. Myös opettaja/esimies saattaa tahtomattaan toimia kiusaamista vahvistavana. Hänen julkisesti antamansa kielteinen palaute antaa muille oikeutuksen kohdella kiusattua kielteisesti.

Suurin syy siihen, miksi kiusaamiseen ei puututa, on pelko tulla itse kiusatuksi. Kauhun tasapainossa kaikilla on mahdollisuus tulla kiusatuksi. Sosiaalisessa kontekstissa on jotain, joka estää järkeviä, empaattisia, oikeudenmukaisia ja kiusaamisesta tietoisia olevia auttamasta. Ryhmään kuuluminen on miltei itseisarvo ja se, että joutuu kiusatuksi ja eristetyksi, on pahinta, mitä voi tapahtua. Eristämistä käytetään tehokkaasti kiusaamiskeinona ja sen pelkovaikutus on niin suuri, että kiusaamiseen ei uskalleta puuttua. Lisäksi ryhmässä, jossa on voimakas paine ja halu yhdenmukaisuuteen, on hyvin uskaliasta olla erilainen.

Suurin osa ihmisistä luonnollisesti tuomitsee kiusaamisen, mutta toiminta kiusaamistilanteessa ei aina ole yhtenevä tuomitsevan asenteen kanssa. Ehkä kiusaamisen ryhmädynamiikan ymmärtäminen voisi auttaa havaitsemaan kiusaamista ympäristössä? Myös tietoisuus omasta roolista kiusaamisen prosessissa rohkaisee ja toivottavasti myös velvoittaa puuttumaan. Sillä meille kaikille kuuluu vastuu puuttumisesta. (Lähde: Kuismanen, Riitta (2012). Kiusaamiseen puuttuminen tyttöjen ryhmäkäyttäytymisessä. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22719)