Pelkällä kiitoksella ei jaksa omaishoitajakaan

Aamulehti 1.8.2020

Omaishoitajan kirjoitus (AL 28.7) pitäisi herätellä. Sosiaalibarometri 2020:ssä puolet kuntien sote-alan johtajista nimesi omaishoitajien kuormittuneisuuden kolmen kärkeen kysyttäessä mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ikääntyneisiin koronan aikana. Omaishoidon tukipalveluja karsittu, päivätoimintaryhmät keskeytetty, lyhytaikaishoitoa myönnetään vain hätätapauksissa ja lakisääteisiä vapaita ei ole voinut pitää.

Omaishoito voi olla hyvinkin raskasta, omaa aikaa hyvinvointinsa ylläpitämiseen ei ole, sosiaaliset suhteet ovat kapeutuneet sitovan hoivan vuoksi ja nyt korona on pahentanut tilannetta.

Väen ikääntyessä pitkäaikaishoivan tarve kasvaa. Omaisten tekemä työ korvaa hyvin laajasti virallisen tahon hoivaa. Arviolta 26-46 % hoidettavista olisi laitoshoidossa ilman läheisen hoivaa ja hoivakulut n. 3 miljardia korkeammat. Julkiselle sektorille omaishoidon kustannukset ovat jopa vahvasti tuettunakin selkeästi alhaisemmat kuin laitoshoito.

Myös erityislapsiperheissä tilanne on kärjistynyt. Heillä on usein puutteelliset resurssit lasten tukemiseen ja kriisiaika on pahentanut tilannetta. Korona-aikana kuntoutukset ja terapiat ovat olleet tauolla ja etäkoulu ei kaikille sovi. Aiheellinen huoli onkin ovatko oppimiserotkin kasvaneet kriisin aikana?

Monet läheistään hoitavat ovat lisäksi työelämässä, joten heidän työpanoksensa yhteiskunnalle ovat kaksinkertaiset. Verotulojen lisäksi he tuovat mittavat säästöt. Olisi sekä inhimillisesti kohtuullista ja yhteiskuntamme talouden kannalta tärkeää, että heidän jaksamisestaan huolehditaan ja riittävät tukipalvelut toimivat. Poikkeusoloista huolimatta.

Mikäli uusi korona-aalto on tulossa, on varmistettava, että omaishoitoon riittää resursseja kurjistuvasta taloustilanteesta huolimatta. Läheisiämme hoidamme koska välitämme, mutta pelkällä kiitoksella ei kukaan jaksa.