Palvelut omana tuotantona vai ulkoistettuna?

Pirkkalainen 24.6.2020

Kuntien talous on kiristymässä ja spekulaatiot siitä mistä pitää säästää tai leikata ovat keskeisiä kiistanaiheita valtakuntamme jokaisessa kunnassa. Kustannuksia ovat nostaneet erityisesti palvelutarpeen kasvu ja ostopalvelut.

2013 sosiaalibarometri kertoo, että jopa 1/3 kunnista on ottanut ostopalveluita takaisin omaksi työksi kustannus- ja laatusyistä. Lisäksi barometrin mukaan vain runsas 10 % kunnista oli onnistunut säästämään ulkoistamalla palveluja. Puolet oli joutunut toteamaan, että ostot olivat nostaneet kustannuksia. Myös palvelujen laatu, palveluketjun tehokkuus, ekologia ja työn teettämistavan eettinen kestävyys ovat painaneet vaakaa kunnan oman työn eduksi.

Selvityksen mukaan kunnat ovat eniten palauttaneet asumispalveluja sekä lääkäri- ja terveysasemapalveluja.

Ulkoistamiseen voi liittyä riski, että toivotut kustannussäästöt eivät toteudu tai laatu ei ole sopimuksen mukaista. Ulkoistettujen palvelujen valvonta on myös haasteellisempaa kuin oman työn valvonta. Oma työ on myös hyvä keino estää veronmaksajien rahoja valumasta ulkomaisille pääomasijoittajille ja veroparatiiseihin. Toisaalta paikalliset pk-yrittäjät lisäävät kunnan elinvoimaisuutta, joten niiden mahdollisuuksia tuottaa palveluja olisi turvattava.

Palvelujen tuottamisessa on oltava ehdoton avoimuus ja läpinäkyvyys erityisesti silloin, kun kyseessä on vanhuksille, vammaisille ja lapsille tuotetuista palveluista.

Näistä lähtökohdista tein valtuustoaloitteen joulukuussa 2019 jossa esitin, että ulkoistetuista palveluista ja omasta toiminnasta tehdään kustannusvertailu viimeisten 10 vuoden ajalta sekä arvioidaan mitä taloudellisia/laadullisia perusteita löytyy sille, että kunta ottaisi ulkoistettuja palveluja takaisin omaksi toiminnaksi. Luonnollisesti myös toisin päin, mikäli laatu ja kustannustehokkuus osoittautuvat yksityisellä paremmiksi.

Aloitteeseen saamani palaute oli riittävä ja antaa hyvän pohjan tuleviin budjettikeskusteluihin. Pari keskeistä huomiota palautteesta:

Ostopalvelujen kustannukset lasten ja perheiden palveluissa ovat kasvaneet 2013-2019 2 miljoonasta eurosta 6 miljoonaan. Kunnan mahdollisuus vaikuttaa näihin kustannuksiin perustuu ensisijaisesti ennaltaehkäisevään työhön. Perheiden tilanteet ovat entistä haasteellisimpia ja samalla päteviä ammattilaisia ei kuntaan saada rekrytoitua. Tämä on asia, johon sekä inhimillisistä että kustannussyistä on ehdottomasti paneuduttava seuraavan budjetin käsittelyssä.

Sekä palveluntarve että kustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti myös ikääntyneiden tehostetussa palveluasumisessa. 2015-2017 kustannukset olivat 300 000 €/v. mutta 2018 jo 900 000 €/v ja 2019 jopa 1.500 000€/v.

Pirkkala on valtakunnallisesti vertaillen hyvin hoitanut talouttaan, mutta mekään emme ole säästyneet voimakkaasti kasvavista palveluntarpeista. Nyt on katsottava vuosikymmenten päähän, panostettava ennaltaehkäiseviin palveluihin, mahdollistettava varhainen tuki riskiperheille ja huolehdittava ikääntyvien toimintakyvyn ylläpitämisestä sekä kotiin vietäviä palveluita kehitettävä. Päätöstemme pitää perustua tutkittuun tietoon ja mahdollisten ulkoistamisten vaikutukset kuntalaisten hyvinvointiin ja kuntatalouteen selvitettynä.