Kristilliset arvot päätöksenteossa

KDLehti 1/2019

Yhteiskunnissa, joissa ei ole kristinuskoon perustuvia arvoja, ei myöskään ole toimivaa demokratiaa eikä tasa-arvoa - mukaan lukien taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen tasa-arvo. Jos ei ole korkeampaa eettistä perustaa, ajaudutaan arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen ja tarpeiden mukaan.

Meille kristittyinä ihmisarvo on markkina-arvoa tärkeämpää, joten eriarvoistumista ja syrjäytymistä pitää estää turvaamalla tasapuoliset lähtökohdat kaikille. Haluamme suojella elämää sen kaikissa vaiheissa, myös luontoa. Emme voi lisätä kulutusta loputtomasti ja syödä resursseja tulevilta polvilta.

Oikeudenmukaisuus ja moraali antavat raamit meidän toiminnallemme. Joskus moraaliset ratkaisut tehdään pelkän järjen avulla ja niitä perustellaan esimerkiksi taloudellisilla seikoilla tai mukavuudenhalulla. Siinä helposti mennään vahvempien ehdoilla. Kristilliset arvot suojelevat heikompia - ja myös niitä, jotka eivät Raamatun arvoja jaa.

Meidän päätöksiimme pitäisi vaikuttaa absoluuttinen oikea ja väärä, jota ei voisi valikoivasti pilkkoa osiin ja käyttää itselleen sopivissa tilanteissa. Moraali ja oikeudenmukaisuus näyttävät kuitenkin olevan alisteisia yhteiskunnan muutoksille.

Arvoliberaali haluaa irti normeista ja säännöistä, jotta voisi toteuttaa toiveitaan ja tarpeitaan vapaasti. Jos eläisimme täysin ilman rajoituksia ja normeja, muodostaisimme normit ja säännöt omista tarpeistamme ja pyrkimyksistämme käsin. Jos ei ole mitään korkeampaa eettistä perustaa, voimme ajautua arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen mukaan. Lapsi, jonka elämästä puuttuu rajoja asettava aikuinen, ohjautuu median, kavereiden ja viihteen arvojen mukaan.

Äärimmilleen viety markkinaliberalismi puolestaan haluaa vapautua kaikista esteistä, jotta ihmiset voisivat toteuttaa tavoitteitaan ja ajaa omaa etuaan. Tällainen rajoitteista vapaa kilpailu käyttää hyväkseen ihmisen ahneutta. Talouselämä kyllä hyötyy, mutta tässä mennään vahvojen ehdoilla. Äärimmilleen viety markkinaliberalismi luo epätasa-arvoiset lähtökohdat terveyden, koulutuksen, varallisuuden ja hyvinvoinnin suhteen. Varattomilla ja syrjäytyneillä olisi hyvin vaikeaa toteuttaa itseään ja tavoitteitaan. Joten vapaus olisikin vain vahvojen ja parempiosaisten vapautta valintoihin. Köyhät ja heikommat jäisivät sivuun jo lähtökohtaisesti. Eriarvoistuminen on myös uhka yhteiskunnan rauhalle ja turvallisuudelle.

Sekä markkina- että arvoliberaali karsastavat sääntöjä, rajoituksia että normeja, jotka kuitenkin suojelevat heikompia sekä ylläpitävät tasa-arvoa ja turvallisuutta. Kristittyinä haluamme säilyttää kristilliselle arvoille perustuvan hyvinvointivaltiomme, jossa heikommista pidetään huolta. Yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi korreloivat keskenään. Hyvinvointi lähtee varhaisvuosista ja sen vuoksi perheiden ja lasten hyvinvointia pitää tukea. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on lähdettävä heikomman asemasta. Esimerkiksi lapsen etu menee aina aikuisen toiveiden ja tarpeiden edelle.