27. heinä, 2018

Kokonaisvastuu työttömistä hakusessa

Julkaistu: Pirkkalainen 6.6.2018

Tiesitkö, että TE-toimiston rahoituksesta 60 % perustuu työttömien määrään? Eli jos työttömien määrä laskee, laskee myös TE-toimiston rahoitus. Kunnille tilanne on päinvastainen. Kun työttömästä tulee pitkäaikaistyötön ja hän siirtyy Te-toimistolta kunnan kontolle, joutuukin kunta maksamaan hänestä työmarkkinaosuutta eli kela-sakkoa, mikäli ei onnistu työllistämään tai aktivoimaan. Kelan sakkomaksu on puolet työmarkkinatuesta. Jos työttömyys on kestänyt yli tuhat päivää, kunnan maksuosuus nousee 70 prosenttiin. Pirkkalan osuus on lähes miljoona euroa vuodessa.

Eli toisin sanoen valtio välttelee vastuuta pitkäaikaistyöttömistä työntämällä heidät kuntien hoidettavaksi ja lisäksi maksattaa sen kunnilla. Miten kaavailtu maakuntauudistus tulisi vaikuttamaan kuntien mahdollisuuksiin vaikuttaa työllistymiseen – ja kela-sakkoihin?

Nykyiset TE-palvelut ja ELY-keskusten yrityspalvelut yhdistyvät ja siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle ja ne tuotetaan markkinaehtoisesti. Uudelle mallille on annettu positiiviselta kuulostava nimikin, kasvupalvelut.  Valtio tulee jakamaan määrärahat maakunnille ns. yleiskatteellisena. Tämä tarkoittaa sitä, että rahoja ei korvamerkitä tiettyyn tarkoitukseen, vaan maakunta voi päättää miten rahat käytetään. Todennäköisesti syntyy alueellisia eroja resurssien kohdentamisessa. Tiukka talouskuri valtion taholta pakottaa maakunnat karsimaan palvelujaan ja yleiskatteelliset rahat voivatkin valua muualle.

Hallituksen esittämässä mallissa ei millään taholla, valtiolla, maakunnalla tai kunnalla tule olemaan riittäviä rahallisia kannusteita työllisyyspalvelujen järjestämiseen. Erityisesti pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset tarvitsevat työllistyäkseen usein myös terveyspalveluja, jotka kuitenkin siirtyvät kunnilta maakunnille.

Mitkä ovat kuntien mahdollisuudet jatkossa hoitaa työllisyyttä? Korvamerkittyä rahaa siihen ei ole tulossa. Nykyisessä mallissa kuntien työllisyyspolitiikan toimenpiteet ovat lähinnä sote-sektorille kuuluvia, jotka tulevassa mallissa siirtyvät maakuntiin. Kunnilla on siis hyvin rajattu mahdollisuus vaikuttaa niille jäävän työmarkkinatuen kuntaosuuden suuruuteen. Maksun suuruus kun riippuu siitä, miten hyvin maakunta selviytyy tehtävistään.

Joten palveluiden järjestämisvastuun ja niihin liittyvien rahoitusvastuiden pitäisi olla samalla taholla. Kunnat tulisi vapauttaa työmarkkinatuen maksamisesta, sillä niiltä puuttuvat tarvittavat keinot vaikuttaa asiaan. Palkkatukityö ja työkokeilu eivät riitä, tarvittaisiin monialaisia palveluja.

On vaikea ymmärtää, että hallitus esittää mallia, joka palkitsee maakuntia rahallisesti työttömyyden ylläpitämisestä. Mitä pidempään työtön pysyy työttömänä, sitä enemmän maakunta hyötyy, koska osa vastuusta siirtyy kuntiin.

Pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset tarvitsevat jatkossakin useita palveluja työllistyäkseen. Palvelutason minimi tulisikin säätää lailla, jotta peruskasvupalvelut turvataan. Mikäli kunnille jää uudistuksessa kaavailtu maksuosuus työmarkkinatuesta, on niille myös myönnettävä korvamerkitty rahoitus tarvittavien palvelujen tuottamiseksi.