7. huhti, 2018

Eikö pitänyt korjata vain sitä, mikä on rikki?

Julkaistu: KDlehti 2/2018

Euroopan kustannustehokkainta terveydenhuoltoa ollaan yksityistämässä ja sitä tapahtuu useilla rintamilla. Jopa vähäpätöisiltä näyttävät yksittäiset linjaukset voivatkin yhdessä osoittautua mittavaksi yksityistämisprojektiksi.

Kuntien velvollisuuksia on lisätty ja samanaikaisesti valtionosuuksia vähennetty – tämä on ajanut kuntien talouden kuralle ja pakottanut kuntia ulkoistamaan palvelujaan. Kilpailutuksissa monikansalliset yritykset voittavat tilapäisellä alihinnoittelulla – tämän seurauksena kunta menettää verotuloja ja talous kurjistuu edelleen.

Toistuvalla ja usein tietoisella soten alibudjetoinnilla ”oikeutetaan” leikkaamaan palveluja ja erityisesti ennaltaehkäisevä perusterveydenhuolto kärsii ja kustannukset siirtyvät kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Siellä ansaintalogiikka on erilainen – sairaala lähettää laskun kuntaan ja kunta ei voi muuta kuin maksaa. Kuntien talous kurjistuu edelleen ja jonot hoitoon kasvavat.

Meneillään olevat palvelusetelikokeilut ohjaavat potilaita kasvavista jonoista yksityiselle sektorille. On luonnollista, että maksukykyisetkin asiakkaat haluavat siirtyä julkisin varoin kustannetun maksuttoman palvelun pariin.

Hännän huippuna on Sote-uudistukseen kytketty ns, muutosrajoitin. Jos kuntien sote-kustannukset kasvavat seuraavan kahden vuoden aikana, se tulee pysyvästi vähentämään kunnan valtionosuuksia tulevaisuudessa. Tällä oikeutetaan – suorastaan pakotetaan julkisten palvelujen leikkaaminen. Koska kuntien on huolehdittava lakisääteisistä palveluista, niiden on pakko ulkoistaa.

Sote-uudistuksen viivästyessä kunnissa tehdään hätäisiä päätöksiä. Verovaroin rakennettuja Sotekiinteistöjä myydään mieluummin alihintaan yksityisille kuin luovutetaan vastikkeetta maakunnille. Lisäksi valinnanvapausmalli mahdollistaa kermankuorinnan.

Sote-uudistuksen nimissä toimivia rakenteita ei saa rikkoa eikä huippulaadukasta terveydenhuoltoamme pidä alistaa markkinoiden lypsylehmäksi.