Miten sote-uudistuksessa turvataan kriisivalmius?

Julkaistu: Pirkkalainen 17.1.2018

Varautumista kansainvälisiin konflikteihin ja kriiseihin maanpuolustuksen osalta pidetään itsestään selvänä kuten myös huoltovarmuutta ruuassa ja energiassa. Mutta miten hyvin sote-uudistuksessa on huomioitu terveydenhuollon kriisitilanteisiin varautuminen, joita voisivat olla epidemiat, talousveden tai elintarvikkeiden saastuminen, laajamittainen maahanmuutto tai taloudellinen lama? Myös häiriötilanne tietoliikenteessä tai vaikkapa monopoliasemassa olevan terveysyrityksen yhtäkkinen poistuminen markkinoilta asettaisivat haasteita kansalaisten terveydelle.

Tarkempi tutustuminen uudistukseen paljastaa ikäviä yksityiskohtia ja puutteita kriisivalmiuteen varautumisessa. Ensinnäkin kustannukset tulisivat jakautumaan epätasaisesti, julkinen kantaisi vastaisuudessakin suuremman vastuun.

Maakunta toimisi joustavana perälautana – sen on varauduttava tuottamaan tarvittavat palvelut itse, mikäli yksityisiä palveluntuottajia ei ole riittävästi tarjolla tai eivät kykene palvelua tuottamaan. Tämä vaatii ylimääräisiä investointeja ja resursseja, sillä ei voida tietää miten asiakkaat valinnanvapaudessa toimivat.

Markkinoiden vaihtelun lisäksi maakunnan on varattava riittävät resurssit päivystykseen ja erilaisiin kriisitilanteisiin. Tällä hetkellä varautuminen suuronnettomuuksiin ja muihin häiriöihin on ollut julkisen terveydenhuollon tehtävänä. Toiminnan kehittäminen, koulutus ja ylläpitäminen vaativat sekä materiaali- että henkilöstöresursseja.

Miten vastuu ja kustannukset tulevaisuudessa jaetaan? Poikkeusoloissa hallitus voi määrätä julkisten sairaaloiden toiminnoista, potilaiden sijoittamisesta yms. Voidaanko yksityisiä sairaaloita ja niiden resursseja määrätä viranomaisten käyttöön?

Tällainen suunnittelemattomuus ja vaikutusarvioiden puute johtavat kriisivalmiutemme vaarantumiseen ja ylimääräisiin kustannuksiin julkiselle terveydenhuollolle. Lakiluonnoksessa ei ole määritelty poikkeusoloihin varautumista terveydenhuollossa millään tavalla.

Julkinen rahoitus tiukentuu ja siitä tulee kärsimään myös maakunnille siirtyvä pelastustoimi. Sen tehtävänä on varautuminen suuronnettomuuksiin. Vaarana on, että säästöjä tavoiteltaessa turvallisuudesta tingitään. Kun resurssit menevät reagoivaan toimintaan, jää ennaltaehkäisy ilman tiukkaa lainsäädäntöä tekemättä.

Sairaaloiden päivystystoiminta ja kriisivalmius on varmistettava kaikissa olosuhteissa. Nämä olisivat vaarantuneet, mikäli asiakasseteli erikoissairaanhoitoon olisi toteutunut. Esimerkiksi anestesia- ja kirurginen osaaminen olisivat siirtyneet yksityiselle sektorille. Näin tapahtui Islannissa, jossa erikoislääkärit siirtyivät valinnanvapauden myötä yksityiselle puolelle ja julkisten sairaaloiden taso romahti.

Lääkehuolto on poikkeustilanteissa varmistettu velvoitevarastoilla. Suomi on hyvin riippuvainen tuonnista ja esimerkiksi lääkkeiden saatavuus voi vaarantua kriisitilanteissa.

Sote-uudistuksessa ja vaihtuvissa markkinatilanteissa kriisivalmiuden, lääkehuollon ym. sekä vastuiden varmistaminen pitäisikin turvata ajantasaisella lainsäädännöllä.