Olemmeko romuttamassa omavaraisuutta ja huoltovarmuutta?

Julkaistu: Pirkkalainen 6.7.2016

Globaalit luonnonkatastrofit ulottuvat välillisesti myös Suomeen mm. pakolaisten muodossa ja ruuan kasvavana tarpeena maailmalla. Haavoittuvuutemme erilaisissa konflikteissa ja kriiseissä lisääntyy huoltovarmuuden heikentyessä. Miten hyvin olemme varautuneet?

Valtio on pienentämässä polttoöljyn ja leipäviljan varmuusvarastoja vuoden 2016 loppuun mennessä. Leipäviljan varastot ovat aiemmin olleet vuoden ajalle, mutta nyt niitä ollaan laskemassa puoleen vuoteen. Olemme luopumassa varmuusvarastoista valtiontalouden tasapainottamiseksi.

Suomi on kuin saari, joten taloutemme on riippuvainen ulkomaisista verkostoista ja logististen järjestelmien toimivuudesta. Maailmankaupan vapautuminen lisää sekä mahdollisuuksia että uhkia: kriittisten materiaalien ja raaka-aineiden saatavuus voi häiriintyä.

Tuotantoa keskitetään tehokkaimmille alueille ja se johtaa riippuvuuteen maailmanlaajuisista logistisista järjestelmistä. Yksi Suomen haasteista huoltovarmuudessa on pitkät kuljetusetäisyydet.  Hallitus esittää tie- ja rataverkkojen yhtiöittämistä, joten on mahdollista, että nekin aikanaan yksityistään. Yksityisen tahon intressinä ei ole huolehtia syrjäseutujen tie- ja rataverkosta.

Vahvuuksiamme ovat runsaat vesivarat, bioenergiapotentiaali, kehittynyt hyvinvointijärjestelmä, hyvä elintarviketuotantokyky ja laaja pinta-ala. Joten niiden säilyttäminen kansallisissa käsissä pitäisi nähdä turvallisuuskysymyksenä eikä uhrata niitä voitontavoittelun kohteeksi.

Vesivarantojemme yksityistämistä ovat ehdottaneet mm. Wahlroos ja Nestlen johtaja.  Mitä seurauksia olisi veden monopolista - erityisesti kriisin sattuessa? Entä kuinka pitkälle voimme yksityistää hyvinvointijärjestelmäämme, ettei se vaarantaisi heikommassa asemassa olevien selviytymistä kriisin sattuessa? Markkinaehtoisesti toimivan järjestelmän tavoitteena on voiton tavoittelu eikä palvelujen varmistaminen.

Tukemalla kotimaista maataloutta varmistamme ruuan huoltovarmuuden. Markkinaliberalistien äänellä on nyt vaadittu maataloustukien poistamista. Tämä johtaisi kotimaisen ruuantuotannon alasajoon ja siihen liittyvä osaaminen ja kalustus menetettäisiin. Kriisitilanteessa tuotannon aloittaminen uudelleen on käytännössä erittäin hidasta ja vaikeaa.

Miten paljon voimme luovuttaa markkinavoimille yhteiskunnan kannalta kriittisiä aloja ja toimintoja? Markkinat eivät kykene ylläpitämään yhteiskunnan taloudellisia ja teknisiä perustoimintoja erilaisissa häiriö- ja poikkeusoloissa. Sen vuoksi tarvitaan erilaisia huoltovarmuustoimenpiteitä.

Meitä koskevat kriisit ovat lisääntyneet joten omavaraisuus on myös turvallisuuskysymys. Mitä kansallisia toimenpiteitä on tehty huoltovarmuuden varmistamiseksi ruuan ja energian tuotannossa, hyvinvointijärjestelmän toimivuudessa, tieto- ja viestintäjärjestelmissä, vesihuollossa sekä liikenneyhteyksien toimivuudessa?