30. syys, 2022

Polarisoituminen rapauttaa yhteiskuntamme demokratiaa

Pirkkalainen 13.7.2022

Monella sektorilla tapahtuvan polarisaation eli yhteiskunnan jakautumisen seuraukset ovat korostuneet viimeaikaisissa tapahtumissa. Jakolinjat jyrkkenevät niin taloudessa, terveydessä, arvoissa kuin politiikassakin. Myös päätösvalta jakautuu niihin, joilla on resursseja vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen ja niihin, joiden ääni ei kuulu. Olemmeko palaamassa viidakon lakeihin, jossa vahvat voittavat?

Vallassa olevat pyrkivät usein sementoimaan asemansa ja kilpailutilanteessa pienet ryhmät valitettavan usein suostuvat kompromisseihin ja valitsevat puolensa. Moniäänisyys ja terveyttävä kritiikki vaimenevat.

Yhdysvalloissa, jossa on vahva kaksipuoluejärjestelmä, republikaanit säätivät yli 28 lakia vaikeuttamaan vastapuolen äänestämistä. Täällä kauhistellaan sitä, mitä demokratian mallimaassa oikein tapahtuu, mutta voisiko samantapaista liikehdintää olla myös meillä?

Kahteen leiriin jakautuneessa järjestelmässä toisella on hallitusvalta ja oppositiossa oleva osapuoli keskittyy torpedoimaan hallitsevan puolueen toimintaa. Ja valtaan päästyään kumoaa edellisen hallituksen päätökset. On helppo nähdä, että yhteiskunta ei voi hyvin tällaisessa tempoilevassa päätöksenteossa. Yhteiskunnan elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittäminen vääjäämättä kärsivät painopisteen ja resurssien keskittyessä vallan kahmimiseen ja sen sementoimiseen.

Polarisoituminen synnyttää myös polarisoituneet mediakanavat, jolloin yhteisten kantojen löytyminen vaikeutuu ja poteroidutaan yhä syvemmälle omiin asemiin. Asetelma altistaa vihapuheelle ja ääriajattelulle, sillä muut vaikutuskeinot koetaan tehottomiksi ja vahvasti keskittyneen vallan koetaan etääntyneen kansalaisten arjesta. Ääriajattelujen väliin jäävät, usein sovittelevat ja konsensushaluiset äänet vaimenevat ääripäiden ottaessa tilan haltuun.

Polarisaatio ei luo vuoropuhelua ja kompromisseja vaan pyrkii turvaamaan omien etuja. Valtaapitävä osapuoli pystyy toteuttamaan haluamaansa politiikkaa ilman tarvetta kompromisseille. Ruokahalu saattaa silloin kasvaa syödessä, eli kiusauksena on nimittää omat suosikkinsa vallanpaikoille, laatia lakeja, jotka suosivat omaa äänestäjäkuntaa ja varsinaiset yhteiskuntaa kokonaisuutena kehittävät toimenpiteet jäävät vähemmälle.

Vahvasti polarisoituneessa järjestelmässä kansalaiset usein kokevat, että kumpikaan taho ei edusta heitä, toisin kuin maissa, joissa on selkeästi valinnanvaraa.

Meillä oleva monipuoluejärjestelmä mahdollistaa vähemmistöjen äänen kuulumisen, edistää vuoropuhelua sekä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumista. Edellyttäen, että johtavassa asemassa olevilta löytyy aito halu pitää kaikki mukana ja säilyttää demokratia. Tosin se vaatii johtavassa asemassa olevilta halua ja kykyä avoimuuteen, kompromisseihin, sovitteluun ja joskus myös sellaisiin päätöksiin, jotka ovat vastoin omaa henkilökohtaista etua.

Moniäänisessä yhteiskunnassa suvaitaan erilaisia mielipiteitä eikä niitä pidetä uhkana omalle olemassaololle. Sananvapaushan on edellytys toimivalle demokratialle. Samanmielisen hovin rakentaminen kylläkin mahdollistaa päätöksenteon helppouden, mutta hintana on demokratian ja keskinäisen luottamuksen rapautuminen. Seuraukset ovat nähtävillä maailmalla.