2. marras, 2018

Ansiotyön ja omaishoidon yhdistämisestä win-win

Julkaistu: Pirkkalainen 31.10.2018, Helsingin Sanomat 2.1.2019

Omaishoito on erittäin kustannustehokasta hoitoa. Suomessa on arviolta 300 000 omaishoitotilannetta, mutta omaishoitosopimuksen on saanut vain n. 40 000 hoitajaa. Ilman omaishoitoa kuntien terveydenhuolto romahtaisi, sillä hoidettavien määrä on suuri. Ilman omaishoitajaa kaikki nyt läheistänsä hoivaamat ihmiset siirtyisivät julkisen terveydenhuollon vastuulle. Monet omaishoitajat ovat hoitosuhteen ohessa ansiotyössä, eli heidän työpanoksensa yhteiskunnalle on kaksinkertainen.

Osa omaishoitajista haluaa pysyä työelämässä kiinni ja ansiotyö lisäisikin heidän hyvinvointiaan ja samalla parantaisi taloudellista tilannetta. Osaamisen ylläpitäminen on yhteiskunnallisestikin tärkeää ja työn luomat sosiaaliset suhteet vaikuttavat positiivisesti omaishoitajan hyvinvointiin. Monet omaishoitajat ovat hyvin koulutettuja ja heillä on paljon osaamista, joten yhteiskunta hukkaa paljon tuottavaa työvoimaa, mikäli omaishoitajien työn vastaanottamista tällä hetkellä haittaavia kannustinloukkuja ei selvitetä ja pyritä purkamaan.

Toisaalta osalle omaishoitajia ei ole ehtinyt kertyä koulutusta eikä työkokemusta, joten ovat haavoittuvassa työmarkkina-asemassa, kun omaishoito syystä tai toisesta päättyy.

Omaishoitaja törmää pitkältä samanlaisiin kannustinloukkuihin kuin monet muutkin. Esimerkiksi ottaessaan vastaan pätkätyötä, voikin menettää jonkin etuuden, esimerkiksi asumistuen. Taloudellisten kannustinloukkujen lisäksi työvoimapoliittiset kannustinloukut haittaavat osallistumasta työelämään. Monet omaishoitajat jättävät kertomatta, että ovat omaishoitajia. Heillä on realistinen pelko, että se vaikuttaisi työnsaantiin. Ilmoittautuessa työttömäksi työnhakijaksi ei voi hakea osapäivätyötä, vaan on osoitettava olevansa käytettävissä kokopäivätyöhön.

Omaishoitajan työllistymistä tukisi joustavat työkäytännöt sekä työyhteisön ymmärtävä suhtautuminen omaishoitajuuteen. Konkreettisina toimenpiteinä esimerkiksi osapäivätyö, työaikapankki, vuorotteluvapaa sekä etätyön mahdollisuus. Joissakin tapauksissa työnantaja on järjestänyt omaishoidettavalle sijaishoitoa – tämä on usein edullisempi vaihtoehto kuin jos korkeasti palkattu työntekijä joutuisi jäämään kotiin hoitamaan. Palkattomat vapaapäivät tarvittaessa madaltaisivat omaishoitajaa ottamaan työtä vastaan.

Paperityön runsaus voi lannistaa kenet tahansa ja tiedon saanti on haasteellista ja usein sirpaloitunutta.Omaishoito voi olla äärettömän raskasta ja sitovaa eikä voimavaroja byrokraattisten kannustinloukkujen taklaamiseen riitä.

Yksi syy siihen, että omaishoitaja ei uskalla työllistyä, on ongelmat sijaishoidossa. Vaihtoehtoja erilaisiin omaishoidon tilanteisiin ei aina ole saatavilla. Vapaapäivät jäävät käyttämättä, mikäli osa vapaasta kuluu hoidettavan kuljettamiseen toiselle paikkakunnalle, pelko vaihtuvista hoitajista tai jos hoidon taso ei miellytä.

Ehkä suurin ongelma on kuitenkin se joustamaton työelämä. Työvoiman saatavuuden vähentyessä on etulyöntiasema sellaisilla työnantajilla, jotka joustavat perheiden tarpeiden mukaan esimerkiksi työaikojen ja vapaiden järjestelyn osalta. Ansiotyön ja omaishoidon joustava yhteensovittaminen onkin kannattavaa henkilöstöpolitiikkaa.