19. heinä, 2015

Keskittäminen, kenen kustannuksella?

Jos suuruuden ekonomia toimisi, menisi suurilla keskuksilla hyvin. Keskittäminen on kuitenkin miltei itseisarvo. Kun kuntien pakkoliitokset epäonnistuivat, räätälöitiin sote-uudistus korvaamaan sitä. Laskelmia säästöistä ei ole julkisuudessa ollut, joilla keskittämistä voitaisiin perustella. Näyttöä eriarvoistumisesta sen sijaan löytyy.

Koulutusverkon supistaminen tarkoittaa, että nuori joutuu valitsemaan opiskelupaikakseen muun kuin ensisijaisen toiveensa. Se tulee lisäämään keskeyttämisiä ja uudelleenkouluttautumisen tarvetta. Keskittämällä toisen asteen koulutusta suuriin keskuksiin pakotetaan nuoret muuttamaan varhain kotoaan. Yksinasuvilla nuorilla esiintyy huomattavasti enemmän päihteiden käyttöä, opintojen keskeyttämistä, mielenterveyden ongelmia ja heikompaa terveyttä.  Kaikille muuttaminen ei ole mahdollista ja jos ei kotipaikkakunnalta löydy töitä, he jäävät tyhjän päälle.

Tutkimusten mukaan syrjäytyminen on jopa 25% sellaisilla paikkakunnilla, joilla ei ole toisen asteen koulutusta ollenkaan. Koulutuksen karsiminen on ristiriidassa nuorisotakuun kanssa. Lasku siirtyy sote- sektorille.

Koulutuksen, työpaikkojen  ja palvelujen keskittämisellä on laaja-alaisia seurauksia. Muuttohalukkuus kasvaa,  asuntojen hinnat nousevat keskuksissa ja romahtavat maaseudulla. Syntyykö uusi köyhälistö maalta muuttavista perheistä?

Kun pääkaupungissa asumista ei pysty siivoojan palkalla maksamaan, niin työn tarjonta ja kysyntä eivät myös pysty kohtaamaan. Joten elinkeinoelämäkin kärsii.

Keskittäminen johtaa luonnonvarojen ja maaseudulla olevan infrastruktuurin tuhlaukseen, sillä luonnonvarojen hyödyntäminen edellyttää lähelleen työntekijöitä ja palveluja. Investoiminen sellaiseen, mikä on riippuvainen Suomen luonnonvaroista ja osaamisesta varmistaisi tuotannon säilymisen Suomessa. Maa-ja metsätaloudessa on hyödyntämättömiä resursseja. Nostamalla jalostusastetta saisimme vientituloja ja sillä olisi työllistävä vaikutus. Sen sijaan tuemme Keski-Euroopan maataloutta EU:n kautta massiivisesti. 

Miten käy pientilojen syrjäseuduilla, kun aika jättää pienviljelijät? Tuleeko ostaja idästä vai lännestä? Omat nuoremme eivät halua perheineen alueille joista palvelut, koulut ja työpaikat ovat viety keskuskaupunkeihin. Vaarannamme  omavaraisuutemme autioittamalla maaseutua.

Sote-uudistus osaltaan johtaa palvelujen keskittämiseen mutta myös palveluntuottajien eriarvoistumiseen.  Pienet ja keskisuuret sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajat eivät pärjää suurten kokonaisuuksien kilpailutuksissa, sillä suuret, monikansalliset yritykset voittavat kilpailutukset tilapäisellä alihinnoittelulla yms. ja palvelu monopolisoituu. Terveen  kilpailun puuttuessa hinnat nousevat ja kustannukset kasvavat.

Sote-uudistusta perustellaan mm. kansalaisten yhdenvertaisuudella. Lisääkö se yhdenvertaisuutta, että ambulanssin tulo kestää maaseudulla yli puolituntia, kun kiireellinen hoito pitäisi tulla alle 8 min.? Tuoko se  säästöjä, sillä hyvin  toteutunut ensihoito säästäisi sairaala- ja poliklinikkakustannuksia? Entä ne inhimilliset kärsimykset, jotka epätasa-arvoisesta palvelusta koituvat?