30. syys, 2022

Onnistummeko ilmastotavoitteissamme ulkoistamalla päästöjä?

Aamulehti 15.7.2022

Oli ilahduttavaa lukea Aamulehdestä (10.7) parin aukeaman erinomaista kirjoitusta rakentamisen päästöistä ja miten ongelmaan ollaan vihdoin puuttumassa. Rakentamisen päästöt ovat Suomessa n. 30 % kaikista päästöistä, joten kyseessä ei ole vähäpätöinen asia.

Rakentamisen päästöt pitäisi huomioida myös ns. Hinku -laskennassa (Hinku = hiilineutraalit kunnat). Lähes sata kuntaa on sitoutunut vähentämään päästöjään Hinku- päästölaskennan mukaisesti (hiilineutraalisuomi.fi). Tavoite päästövähennyksistä sinänsä on hyvä, mutta laskennan perusteissa on mittavat valuvirheet. Siitä nimittäin puuttuvat sekä rakentamisen että kulutuksen päästöt.

Päästöongelman lisäksi rakentaminen käyttää puolet maailman uusiutumattomista luonnonvaroista ja synnyttää 40-50 % jätteistä (EU tutkimushanke RELIEF 2003). On oltava rehellisiä ja myönnettävä, että on erittäin epäekologista rakentaa Suomea kahteen kertaan pakonomaisen keskittämisen seurauksena. Jopa asumiskelpoisia taloja puretaan uusien tieltä samalla kun haja-asutusalueella jo rakennettu asuntokanta/infra jää käyttämättä.

Koska rakentamisen ja kuluttamisen päästöt hinku -laskennasta puuttuvat, saadaan yksityisautoilun osuus näyttämään todellisuutta suuremmalta. Johtopäätöksenä onkin, että yksityisautoilua tulee vähentää. 

Pitkien etäisyyksien maassa kansalaisia pitäisi kuitenkin kohdella oikeudenmukaisesti eikä rajoituksia tule tehdä niiden ehdoilla, jotka pärjäävät pelkästään pyöräillen tai joiden elämä rajoittuu ratikan tai muun joukkoliikenteen varrelle. ”Oikeudenmukainen” vihreä siirtymä pitää koskea myös maaseudulla asuvia, jotka tässä tilanteessa kylläkin joutuvat lisäksi maksamaan keskittämisen seuraukset, vaikka eivät siitä itse hyödy.

Samalla kun sivuutetaan rakentamisen ja kulutuksen päästöt, on maatalous autoilun ohella rajujen päästövähennysvaatimusten kohteena. On selkeästi tarkoitushakuista, että ruokahävikki, joka syntyy kodeissa ja laitoksissa, lasketaan maatalouden päästöiksi!

Kaiken lisäksi maataloudelle suunnitellaan lisää kustannuksia tuovia toimenpiteitä mm. hiilineutraaliustavoitetta kiristetään viidellä vuodella ilman riittävää lisärahoitusta. Päästövähennyksiä on maataloudellekin toki asetettava, mutta ilman riittäviä resursseja vaarannamme huoltovarmuutemme.

Tiesittekö, Pariisin ilmastosopimuksessa olevat maat raportoivat ainoastaan päästöjä, jotka tuotetaan niiden maantieteellisellä alueella? Tämän logiikan mukaan me, jotka kulutamme paljon, mutta tuotamme vähän, olemme näillä kriteereillä vihreämpiä kuin maa, joka tuottaa paljon, mutta kuluttaa itse vähän? Olisi hyvä miettiä miksi kasvava kulutuksemme on haluttu ulkoistaa maihin, joissa ne tuotetaan? Kenen päästöjä ne kiinalaisten päästöt sittenkin ovat?

Päästöt on laskettava rehellisesti ja oikeudenmukaisesti. Muussa tapauksessa kunnianhimoiset päästötavoitteet kääntyvät sinänsä hyvää tarkoitusta vastaan.