30. syys, 2022

Päätöksenteon tueksi luotava selkeät laskelmat

Aamulehti 22.6.2022

Kunnat ovat velkaantuneet voimakkaasti viime vuosina. Lainakantaa ovat kasvattaneet tehtävien lisääntyminen, valtionosuuksien leikkaukset, palvelutarpeen kasvu sekä voimakas investoiminen. Keskittämisen seurauksena asuntorakentamiseen ja infraan on investoitu vahvasti.

Tilanteessa, jossa kunta ei kykene enää ottamaan investointilainaa omaan taseeseen, se joutuu harkitsemaan vaihtoehtoisia rahoitustapoja. Erityisesti kiinteistöleasingin käyttö rakennusinvestointien rahoituksessa on kasvanut voimakkaasti. Vuokraus ja leasing eivät näy investoinneissa eivätkä nosta virallista lainakantaa, vaan kuormittavat käyttötaloutta, johon kohdistuu muitakin lisääntyviä kustannuksia palvelutarpeen kasvaessa. Investointimenojen siirtäminen käyttötalouden puolelle on riski palvelutason ylläpitämiselle. Vai onko tavoitteena, että budjetti ja tase näyttäisivät kauniimmilta?

Mutta koska kunta saa aina edullisemmin rahoitusta kuin esim. yritykset (sillä kunta ei voi mennä konkurssiin), niin leasingrahoituksella pitäisi tavoitella jotain selkeää lisäarvoa. Esimerkiksi hankkeen tehokkaampaa toteuttamista. Leasing-yhtiö ei kuitenkaan toimi kuntiin päin hyväntekijänä, vaan tavoittelee omalle toiminnalleen tulosta. Näin ollen rahan hinta on normaalilainaa suurempi.

Leasingmaksut tulevat maksuun vasta, kun kohde on valmis ja lisäksi rahoituskustannukset ovat alkuvaiheessa yleensä pienemmät kuin yhtä pitkässä tasalyhenteisessä lainassa. Ne eivät myöskään näy asukaskohtaisessa lainamäärässä eivätkä siten vaikuta kriisikuntakriteereihin. Tämä saattaa houkutella siirtämään maksuja tulevaisuuteen.

Samaten konsernilainoja ei useinkaan mainita, kun puhutaan kuntien asukaskohtaisesta lainamäärästä. Velkojen piilottaminen kuntien yhtiöihin tai siirtämällä kustannukset käyttötalouden puolelle leasing- /vuokramaksuilla on mielestäni tasekikkailua eikä anna todellista kuvaa taloudesta.

Tällaista toimintaa ei voi pitää kestävänä. Tämän päivän investointeja ei pitäisi siirtää tulevien päättäjien ja veronmaksajien hoidettaviksi, elleivät ole täysin välttämättömiä. On muistettava, että nyt otetut velat joudutaan maksamaan takaisin aikana, jolloin ikääntymisestä johtuvat menot kasvavat ja veronmaksajien määrä suhteellisesti ja absoluuttisesti vähenee.

Matalien korkojen aikana otetut lainat tulevat maksuun todennäköisesti kasvavien korkojen kera ja maailmantilanteen epävarmuuden vuoksi ylimääräisiin rakentamisen yms. kustannuksiin on varauduttava. Lisäksi soten myötä kunnilta poistuu puolet tuloista ja menoista, mutta velat jäävät.

Jotta vakavilta yllätyksiltä vältyttäisiin, on päätöksenteon tueksi saatava selkeät laskelmat erilaisista skenaarioista ja niiden vaikutus veroprosenttiin ja sopeutustarpeisiin. Miten käyttötalouteen siirretyt investointikustannukset vaikuttavat palvelutasoon? Saadaanko tästä peruste leikkauksille? Joudutaanko myymään omaisuutta, jotta velanhoidosta selvitään? Mikä on asukaskohtainen lainakanta konsernilaina mukaan lukien? Kuinka paljon elinvoiman/verotulojen ym. pitää kasvaa, jotta selviämme velkojen ja vuokravastuiden kasvavista kustannuksista?