30. syys, 2022

Päästörajoitusten kiristäminen johtaa vyön kiristämiseen

Pirkkalainen 23.3.2022

Huoltovarmuutemme on tähän saakka levännyt sen toiveen varassa, että tuottajat yhä edelleen venyvät ja jatkavat tappiollista toimintaansa. Huoltovarmuus ja omavaraisuus ruuassa on uhattuna, sillä Itä-Suomessa jopa kolmannes pelloista voi jäädä viljelemättä lannoitteiden ja polttoaineiden korkean hinnan vuoksi. Lisäksi Ukrainan sota on kriisiyttänyt ruuantuotannon maailmanlaajuisesti.

Samanaikaisesti maataloudelle suunnitellaan lisää kustannuksia tuovia toimenpiteitä mm. hiilineutraaliustavoitetta kiristetään viidellä vuodella ilman riittävää lisärahoitusta. Tilanteessa, jossa noin 2000 maatilaa on jo nyt maksuvalmiuskriisissä.

Parhaillaan tekeillä oleva kiristyvä ilmastolaki tulee sitomaan myös tulevia hallituksia. Uuteen lakiin kirjataan hallituksen todella kunnianhimoinen tavoite hiilineutraaliudesta v. 2035 sekä muun muassa vaade hiilinielujen vahvistamisesta. Jos tuo laki menee tuollaisenaan läpi, joutuvat tulevat hallitukset tiukan paikan eteen. Ilmasto-oikeudenkäynnit ovat lisääntyneet maailmalla. Esim. Saksassa valtio hävisi kanteen riittämättömistä ilmastotoimista.

Pitkien etäisyyksien maassa autoilua rangaistaan polttoaineveroja korottamalla. Tämäkin iskee kannattavaan maatalouteen. Toimiakseen maatalous tarvitsee palveluja ja toimivan logistiikan. Asutuksen, palvelujen yms. keskittäminen on heikentänyt maatalouden houkuttelevuutta ja kannattavuutta. Tämä on lyhytnäköistä tilanteessa, jossa maailmalla yhä laajemmat alueet muuttuvat viljelykelvottomiksi ilmastonmuutoksen seurauksena. Katseet – ja askeleet kohdistuvat pohjoismaihin.

Kunnianhimoinen hiilineutraalisuus itse asiassa kääntyy sinänsä hyvää tarkoitusta vastaan. Huoltovarmuuden heikentäminen tekee meistä äärettömän haavoittuvia kansainvälisissä kriiseissä.  Ja kuten tiedetään, sodan aiheuttamat päästöt ovat niin massiivisia, että niitä ei kompensoida, vaikka koko Euroopan pellot metsitettäisiin ja lopettaisimme ruuantuotannon ja syömisenkin siinä sivussa.

Päästölaskenta on osoittautunut valikoivaksi. Sodan aiheuttamat päästöt on suljettu pois. Arvioiden mukaan jokainen vuosi Irakin sotaa tuotti yli kaksinkertaisesti enemmän päästöjä kuin Suomi vuodessa. Laskelmissa pitäisi huomioida myös tuhottujen alueiden jälleenrakentamisen päästöt. Lisäksi rakentaminen käyttää puolet maailman uusiutumattomista luonnonvaroista ja synnyttää 40-50 % jätteistä.

On myös huomattava, että mikäli omilla päätöksillämme työnnämme maatalouden sellaisiin maihin, joiden ilmastotoimet ovat paljon meitä jäljessä, niin teemme karhunpalveluksen ilmastollemme. Emmekö mieluummin söisi puhtaasti tuotettua lähiruokaa? Sillä on myös työllistävä vaikutus.

Järkevää ilmastonsuojelua ja turvallisuuspolitiikkaa tässä tilanteessa olisikin panostaa omavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen, jotta emme tekisi itsestämme haavoittuvaa kohdetta. Ihmiskunta ja luonto eivät kestä yhtään uutta sotaa.