30. syys, 2022

Huoltovarmuuden suhteen ei pidä olla sinisilmäinen

Helsingin Sanomat 4.3.2022

Lepääkö huoltovarmuutemme ruuan suhteen sen toiveen varassa, että tuottajat yhä edelleen venyvät ja jatkavat usein tappiollista toimintaansa?

Alalla toimivien yrittäjien tulot ovat olleet laskussa jo vuosikymmenet. Viimeaikainen sähkön, polttoaineiden ja lannoitteiden voimakas hinnannousu on kriisiyttänyt maatalouden kannattavuutta edelleen. Viljelijöiden saama osuus kotimaisen ruuan hinnasta on elintarvikeketjun pienin, vaikka työmäärä on suurin.

Tällä hetkellä arviolta 2000 maatilaa on maksuvalmiuskriisissä, kun tulojen ja menojen epäsuhta on kärjistynyt. Kyseessä on noin 15 % tiloista eikä muillakaan ole helppoa. Jos nämä tilat joutuvat lopettamaan, se tarkoittaa väistämättä tuontiruuan lisääntymistä.  Samalla joudumme tinkimään omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta.

Kotimaisen ruokaketjun ongelmat ovat myös tiedossa, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Kaupan ja teollisuuden asema sopimuksissa on liian vahva. Tervettä kilpailua ei monopolisoituvissa kaupparyhmittymissä synny ja viljelijän osuus ruuanhinnasta pienenee tuotantokustannusten kasvaessa.

Tilannetta kärjistää Ukrainan sota. Ukraina ja Venäjä kuuluvat maailman merkittävimpiin viljantuottajamaihin ja kriisi tulee aiheuttamaan toimitushäiriöitä Euroopassa. Ruokaprotektionismin odotetaan kasvavan kriisiytyvässä tilanteessa.

Kaikenlaisessa varautumisessa pitäisi aina olla askeleen edellä. Säiden ääri-ilmiöiden lisääntyessä voidaan menettää useita satokausia perättäin, kansainväliset kriisit vaikuttavat mm. energian saatavuuteen ja ilmastonmuutoksen seurauksena yhä laajemmat alueet muuttuvat viljelykelvottomiksi maailmalla. Katseet ja askeleet suuntautuvat pohjoismaihin.

Huoltovarmuutemme perustuu toiveeseen, että puuttuvia tarvikkeita/ruokaa voidaan kriisitilanteessa hankkia ulkomailta. Yli 80 % ulkomaankaupastamme kulkee meritse. Huoltovarmuudesta väitöskirjan tehnyt lippueamiraali Bo Österlund kuitenkin varoittaa, että laivojen siirtyminen ulkomaiseen omistukseen voi vaarantaa toimitusketjujen toimintaa. ”Omistaja sanoo, mitä tehdään ja minne mennään” hän sanoo. Suomi on kuin saari, joten taloutemme on riippuvainen ulkomaisista verkostoista ja logististen järjestelmien toimivuudesta.

Kaiken lisäksi maataloudelle suunnitellaan lisää kustannuksia tuovia toimenpiteitä mm. hiilineutraaliustavoitetta kiristetään viidellä vuodella ilman lisärahoitusta. Maatalouden päästöjä on toki pyrittävä vähentämään, mutta se ei onnistu ilman riittävää rahoitusta. Maatalouden ahdinko ei tilanteen vakavuudesta huolimatta näy hallituksen toimissa. Esimerkiksi tulevassa lisäbudjetissa ei asiaa ole huomioitu.

Omavaraisuus ja huoltovarmuus ruuassa on myös turvallisuuspoliittinen asia. Lähipäivien tapahtumien valossa sitä ei voi kukaan enää kieltää.