6. syys, 2021

Sovittelevat äänet jäävät ääripäiden jalkoihin

Aamulehti 28.7.2021

Monella sektorilla tapahtuvan polarisaation eli yhteiskunnan jakautumisen seuraukset ovat korostuneet viimeaikaisissa tapahtumissa. Jakolinjat jyrkkenevät niin taloudessa, terveydessä kuin politiikassakin. Olemmeko palaamassa viidakon lakeihin, jossa vahvat voittavat?

Yhdysvalloissa, jossa on vahva kaksipuoluejärjestelmä, republikaanit ovat säätäneet jo 28 lakia vaikeuttamaan vastapuolen äänestämistä. Täällä kauhistellaan sitä, mitä demokratian mallimaassa oikein tapahtuu, mutta voisiko samanlaista liikehdintää olla myös meillä?

Vahvasti polarisoituneessa järjestelmässä kansalaiset usein kokevat, että kumpikaan taho ei edusta heitä, toisin kuin maissa, joissa on selkeästi valinnanvaraa. Tämä on riski sille, että tärkeitäkin tavoitteita jää toteutumatta, sillä mustavalkoinen tilanne ohjaa ”vähäpätöisten” eli usein vähemmistön etujen uhraamista ”tärkeämpien” tavoitteiden tieltä.

Kahteen leiriin jakautuneessa järjestelmässä toisella on hallitusvalta ja oppositiossa oleva osapuoli keskittyy torpedoimaan hallitsevan puolueen toimintaa. Ja valtaan päästyään kumoaa edellisen hallituksen päätökset. On helppo nähdä, että yhteiskunta ei voi hyvin tällaisessa tempoilevassa päätöksenteossa. Yhteiskunnan elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittäminen vääjäämättä kärsivät painopisteen keskittyessä valta-aseman sementoimiseen.

Jakautuminen synnyttää myös jakautuneet mediakanavat, jolloin yhteisten kantojen löytyminen vaikeutuu ja poteroidutaan yhä syvemmälle omiin asemiin. Asetelma altistaa vihapuheelle ja ääriajattelulle, sillä muut vaikutuskeinot koetaan tehottomiksi. Vahvasti keskittyneen vallan koetaan palvelevan lähinnä vallanpitäjiä. Valitettavasti ääriajattelujen väliin jäävät, usein sovittelevat ja konsensushaluiset äänet vaimenevat ääripäiden ottaessa tilan haltuun.

Polarisaatio ei luo vuoropuhelua ja kompromisseja vaan pyrkii turvaamaan omien etuja. Valtaapitävä osapuoli pystyy toteuttamaan haluamaansa politiikkaa ilman tarvetta kompromisseille. Ruokahalu saattaa silloin kasvaa syödessä, eli kiusauksena on nimittää omat suosikkinsa vallanpaikoille, laatia lakeja, jotka suosivat omaa äänestäjäkuntaa ja varsinaiset yhteiskuntaa kokonaisuutena kehittävät toimenpiteet jäävät vähemmälle.

Meillä oleva monipuoluejärjestelmä mahdollistaa vähemmistöjen äänen kuulumisen, edistää vuoropuhelua sekä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumista. Edellyttäen, että johtavassa asemassa olevilta löytyy aito halu pitää kaikki mukana ja halu puolustaa demokratiaa. Se vaatii johtavassa asemassa olevilta halua ja kykyä avoimuuteen, kompromisseihin, sovitteluun ja joskus myös sellaisiin päätöksiin, jotka ovat vastoin omaa henkilökohtaista etua.

Moniäänisessä yhteiskunnassa suvaitaan erilaisia mielipiteitä eikä niitä pidetä uhkana omalle olemassaololle. Samanmielisen hovin rakentaminen mahdollistaa päätöksenteon helppouden, mutta hintana on polarisoituminen. Seuraukset ovat nähtävillä maailmalla.