27. tammi, 2021

Kotihoidon tuki on yhteiskunnan etu

Julkaistu: Aamulehti 5.1.2021

Ainoa investointi, joka varmuudella kannattaa, on investointi lapsiin. Kuntien heikkenevä talous kuitenkin ajaa kuntia lyhytnäköisiin päätöksiin. Helsinki on lähtenyt lapsiperhevastaiseen politiikkaan leikkaamalla kotihoidon tuen päälle maksettavaa Helsinki-lisää. Tutkimusten mukaan tämä lisää lapsiperheköyhyyttä. Heikennys merkitsee monissa perheissä sitä, että lapsi on laitettava aiottua pienempänä päivähoitoon, jopa 9 kk ikäisenä, kun vanhempainraha loppuu.

Tuen rajaamisella pyritään saamaan lapsiaan hoitavat työelämään nopeammin. Entä lapsen etu?

Pieni lapsi on riippuvainen häntä hoivaavasta henkilöstä kolmen ensimmäisen vuoden ajan. Alle 3-vuotiaat eivät tarvitse pedagogista kasvatusta vaan läheisiä, luottamuksellisia ja ennen kaikkea pysyviä vuorovaikutussuhteita turvallisen kiintymyssuhteen kehittymiseksi.

Pienen, alle 3-vuotiaan lapsen turvallisuuden tunne usein järkkyy, kun hän joutuu uusiin ja vieraisiin tilanteisiin. Hän ei kykene keskittymään leikkimiseen tai tutkimaan ympäristöä vaan hänen energiansa menee turvallisuuden tunteen hakemiseen. Se näkyy keskittymishäiriöinä, motorisena levottomuutena, vetäytymisenä, itkuisuutena tai huomion hakemisena.

Päiväkodeissa liian suuret ryhmät, ero vanhemmasta, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat pientä lasta. Rajaamalla päivähoito neljään tuntiin voidaan jo vähentää lapsen kokemaa stressiä.

Entä päätöksen työllistävä ja taloudellinen vaikutus? Kunnallinen päivähoito maksaa yli 3-vuotiailta n. 10 000€/v ja alle 3.vuotiaan 17000€. Kokonaistaloudellisesti äitien siirtyminen työelämään ei kannata, sillä kunnallisvero kattaa yhden alle 3-vuotiaan lapsen hoitokulut vasta yli 50 000 euron vuosituloilla. Jos lapsia on useita, tämäkään ei riitä. Kuntalisällä täydennettynäkin kotihoidontuen kustannukset jäävät huomattavasti varhaiskasvatuskustannuksia pienemmäksi.

Aikaista päivähoitoa perustellaan myös maahanmuuttajalasten kouluvalmiuksien kehittämisellä. OECD:n mukaan kotihoidontuki hidastaa maahanmuuttajanaisten työllistymistä ja kannustaa pitämään lapset kotihoidossa, jopa 7-vuotiaaksi saakka. Kielitaidottomina he tarvitsevat huomattavia lisäresursseja kouluilta ja tämä ei ole kenenkään etu.

Entäpä jos kotihoidontuen saaminen olisikin vastikkeellista? Eli maahanmuuttajaäitien olisi tukea saadakseen osallistuttava kielikoulutukseen joko työharjoittelun ohella tai varsinaisessa kieliopetuksessa ja lapset olisivat päivähoidossa? Näin varmistaisimme sekä lasten kielitaidon ja kouluvalmiuksien kehittymisen että äitien mahdollisuuden kotoutua ja oppia riittävä kielitaito syrjäytymisen estämiseksi.

Joten jos kotihoidontuen heikentäminen tai kuntalisien rajaaminen ei ole kokonaistaloudellisesti kannattavaa eikä lapsen edun mukaista, eikä se myöskään ole tehokkain keino maahanmuuttajaperheiden kotouttamiseksi, niin miksi näin tehdään? Inhimillisempää ja taloudellisempaa olisi varhainen täsmätuki perheille, jotka sitä tarvitsevat.

Kotihoidon pitäminen realistisena vaihtoehtona alle 3-vuotiaille vapauttaa päivähoitopaikkoja sitä kipeämmin tarvitseville.