3. kesä, 2020

Kiusaaminen kytkeytyy vallankäyttöön

Pirkkalainen 18.3.2020

Toimittaja Antti Jokinen kolumnissaan 11.3 esittää huolensa kiusaamisen lisääntymisestä Pirkkalassa. Mistä johtuu, että kiusaamiseen ei puututa eikä sitä saada kuriin? Yksi tehokas keino estää kiusaamista on tietoisuuden lisääminen kiusaamisesta ilmiönä. Mikä on yksittäisen ihmisen osuus siinä?

Kiusaaminen on ryhmädynaaminen ilmiö, jossa jopa sivustakatsojilla on osuutensa. Kiusaamista käytetään, koska se toimii ja sillä saavutetaan jotain. Kiusaamisen tavoitteina voi olla esimerkiksi vallan, voiman ja suosion halu ja vaikuttimina pelko, syyllisyys, häpeä tai vain halu kuulua ryhmään.

Sosiaalipsykologian varhaisissa tutkimuksissa on osoitettu, että mitä suurempi yleisö, sen epätodennäköisempää kiusaamiseen puuttuminen on. Syitä voi olla useita, mutta yksi on pelko siitä, että joutuu itse väkivallan/kiusaamisen uhriksi. Toinen selitys on mallioppiminen. Jos kiusaaja/väkivallan tekijä onnistuu teossaan tai saa positiivista palautetta, niin toimintaa matkitaan. Kolmantena voisi mainita vastuun jakautumisen useammalle, joten yksittäinen kokee osuutensa vähäiseksi. Jos paikalla on useita henkilöitä he olettavat, että joku toinen on jo ottanut tilanteen haltuunsa.

Kiusaaminen etenee prosessina. Alkuvaiheessa on erilaisuuden nimeäminen, sillä erilaisuus on uhka yhteisön tai ryhmän arvoille. Ryhmän arvot määrittelee valtaapitävä taho. Jos joku ei mukaudu yhteisiin arvoihin, hänellä on riski joutua kiusatuksi. Kun erilaisuutta on tarpeeksi kauan toistettu, alkavat käsitykset kiusattavasta yksilöstä muuttua hiljalleen ja uhri nähdään yhä arvottomampana ja lopulta hänen uskotaan ansaitsevan kiusaamisen. Näin kiusatusta tehdään ”vapaata riistaa”. Tässä vaiheessa mallin merkitys – ja vastuu korostuvat. Mallin vaikutus on suurin epävarmoihin ja riippuvaisiin, jotka haluaisivat olla sosiaalisesti hyväksyttyjä. Estot omaa aggressiivisuutta kohtaan vähenevät, jos aggressiivinen käyttäytyminen palkitaan.

Kiusatulle rakennetaan toiseuden rooli. Siihen liittyy marginaalissa olo, epäsuosio sekä niiden tuoma häpeä. Suuri yleisö ei halua samaistua häneen, joten he vaikenevat ja pyrkivät etäännyttämään itsensä kiusatusta.

Kiusaaminen ei koskaan tapahdu tyhjiössä, se tarvitsee yleisön, joka käytännössä on aina tavalla tai toisella läsnä. Yleisö voi rohkaista nauramalla – tai peukuttamalla somessa. Passiivinen katselukin katsotaan rohkaisuksi, se antaa hiljaisen hyväksynnän tapahtumille. Yksi tehokas keino puuttua kiusaamiseen on poistuminen paikalta. Yleisön mahdollisuus puuttua kiusaamiseen on merkittävä, sillä suurin osa kiusaamistilanteessa olevista on juuri yleisöä. He eivät kuitenkaan uskalla puuttua kiusaamiseen, sillä he pelkäävät kostoa tai tulevansa itse kiusatuksi. 

Kiusaamista vahvistaa ja ylläpitää pelon ilmapiiri. Hyväksynnän tarve ihmisillä on niin keskeinen, että riski sosiaalisen hyväksynnän menettämisestä estää kiusaamisen puuttumisen.

Kiusaaminen ei siis ole pelkästään kiusaajan ja kiusatun välistä, vaan kaikilla meillä on jokin rooli. Martin Luther Kingin sanoin: pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.