17. marras, 2019

Parempien palvelujen Pirkkalasta vielä parempi?

Pirkkalainen 9.10.2019

Laitospaikkoja vähennettäessä paineet kotihoidossa kasvavat.  Valtakunnallisesti kotihoito on kuntien kurjistuvan talouden vuoksi tiukoilla. Lisäksi yhden asiakkaan luona voi käydä päivittäin useita eri toimijoita, joilla kullakin on selkeästi rajattu toimenpide. Käynnit ovat ajastettuja, pahimmillaan kolmen minuutin pyrähdys, josta osa ajasta menee raportointiin.  Työvuorot laatii usein henkilö, joka ei tunne asiakkaita eikä heidän tarpeitaan. Näin valtakunnallisesti.

Mekanistisesta, pirstaloituneesta työstä kärsivät sekä asiakkaat että hoitajat. Voiko tällaisessa järjestelmässä kenelläkään olla kokonaiskuvaa asiakkaasta? Järjestelmä tulee myös kalliiksi.

Yksi toimivaksi koettu malli on hollantilainen Buurtzorg, joka on valittu työntekijöiden toimesta useana vuonna Hollannin parhaaksi työpaikaksi. Se toimii jo 24 maassa ja Suomessakin sitä on sovellettu muutamilla paikkakunnilla hyvin tuloksin. Hoitajat työskentelevät 10-12 hengen tiimeissä, joilla on suuri vapaus suunnitella työtään työvuorolistoista ja työnjaosta lähtien. Kullakin tiimiläisellä on omat asiakkaansa, joiden hoidosta he ovat vastuussa itsenäisesti alusta loppuun.

Päivittäiset käynnit asiakkaan luona kestävät kauemmin, mutta niitä tarvitaan vähemmän. Yksi hoitaja vastaa niin pesuista kuin lääkityksestä ja varmistaa arjen sujumisen. Asiakkaiden omatoimisuutta ja toimintakykyä tuetaan.  Hoitajien aika ei kulu paperitöihin, raportointiin, matkustamiseen, parkkipaikan etsintään ja alati vaihtuvien asiakkaiden tarpeiden selvittämiseen.

Kun hoitaja tuntee asiakkaansa, voi hän ottaa huomioon kaikki hyvinvointiin liittyvät asiat – ei ainoastaan sairauksia. Buurtzorgissa on kehitetty malli, jossa hoitajalla on oikeus tehdä potilaan kokonaistilanteesta arvio. Tulokset ovat olleet hyviä ja näin on vältytty turhilta testauksilta. Pysyvä hoitosuhde jo sinänsä takaa laadun ja tuo säästöjä. Hollannissa kotihoidon työntekijöiden koulutustaso on korkea, joten he kykenevät tekemään arvioita.

Päivittäisiä käyntejä on mahdollista joustaa tarpeiden mukaan. Kuntouttavan työotteen ansiosta asiakkaan toimintakyky voi kohentua ja käyntejä voidaan tarvittaessa lyhentää.

Itseohjautuva malli soveltuu kotihoitoon, sillä sinne yleensä valikoituu itsenäiseen työskentelyyn kykeneviä. Tavoitteena on, että työntekijä toimii ilman ulkopuolista ohjausta, ideat ja ratkaisut tehdään työyhteisössä, paikan päällä. Siinä keskitytään olennaiseen, pidetään asiat yksinkertaisina eikä rakenneta turhia sääntöjä ja byrokratiaa. Päällekkäinen työ poistuu ja tiimi kantaa itsenäisesti vastuun organisoinnista. Ja ennen kaikkea, tiimiläiset luottavat toisiinsa ja siihen, että kukin haluaa onnistua työssään.  Työmotivaatioon ja sitoutumiseen vaikuttaa suuresti se, että voi itse vaikuttaa työhönsä.

Buurzorgin toiminta ei ole suoraan siirrettävissä Suomeen, mutta mikään ei estä soveltamasta toimivia elementtejä julkiseen kotihoitoon. Vaihtoehtoisesti palvelusetelin tai vastaavan avulla voitaisiin Suomessa päästä suunnilleen samanlaiseen toimintamalliin. Voittoa tavoittelemattomat, yhteiskunnalliset yritykset tai osuuskuntapohjainen malli voisivat myös sopia kotihoitoon.

Mallissa on myös haasteensa. Sitä ei voi tuoda valmiina, se pitää rakentaa kussakin tiimissä erikseen sopivaksi. Se myös vaatii aikaa, työkulttuurin muutosta sekä osaamisen päivitystä ja täydennystä. Siihen on myös sitouduttava. Kokeillaanko?