28. syys, 2019
Pirkkalainen 14.8, Helsingin Sanomat 25.9
Väen ikääntyessä pitkäaikaishoivan tarve kasvaa. Omaisten tekemä työ korvaa hyvin laajasti virallisen tahon hoivaa. Ikääntyminen ja laitospaikkojen vähentämisen seurauksena työssäkäyvien läheistään hoitavien määrä tulee lisääntymään. Arviolta 26-46 % hoidettavista olisi laitoshoidossa ilman läheisen hoivaa, joten kyseessä on mittavat summat. On luonnollista, että huolehdimme läheisistämme, mutta voimavarat ja aika ovat rajalliset. Meidän tulisikin olla askeleen edellä ja kehittää joustavia, kustannustehokkaita ja samalla inhimillisiä hoivakäytäntöjä sekä huolehtia omaistaan hoitavan jaksamisesta. Omaishoidosta kannattaa tehdä realistinen – ja haluttu vaihtoehto.
Omaishoidolla on merkittävä vaikutus yhteiskunnan taloudelle. Tutkija Sari Kehusmaan (2014) mukaan ilman omaisia ikääntyneiden hoivakulut olisivat 2,8 miljardia/v korkeammat. Kyseessä on mittavat rahat, sillä esim.2011 kaikkiin vanhusten palveluihin käytettiin yhteensä 2,2 miljardia. On siis taloudellisesti perusteltua, että omaishoidon tukea maksettaisiin useammalle hoitajalle, koska tuen menot ovat hyvin pieni osa omaishoidolla saavutetusta säästöstä. Muiden maiden esimerkki kertoo, että hoivatyöstä tulee helposti harmaan talouden aluetta, mikäli julkiset palvelut ja tuki eivät ole riittäviä.
Julkiselle sektorille omaishoidon kustannukset ovat jopa vahvasti tuettunakin selvästi alhaisemmat kuin laitoshoito. Esimerkiksi kehitysvammaisen laitoshoito maksaa noin kymmenkertaisesti enemmän kuin virallisen omaishoidon kustannukset. Yksityinen palvelutalo- ja asumispalvelubisnes ovatkin yksi nopeimmin kasvavista toimialoista. Niiden liikevaihto kasvoi 2013-2017 jopa 47 prosenttia. Markkinaehtoisesti hoidettu hoiva on synnyttänyt huolta laadusta. Omaishoitoa tukemalla mahdollistetaan laitoshoidolle toimiva ja inhimillinen vaihtoehto..
Monet omaishoitajat haluavat pysyä työelämässä ylläpitääkseen ammattitaitoa. Työ tuo vaihtelua ja virkistystä 24/7 hoivatyöhön. Se voi olla monille myös taloudellinen pakko, joten ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista tulisi helpottaa. Joustavilla työkäytännöillä autetaan myös osatyökykyisiä. Liukuva työaika, työaikapankki, etätyö, lyhennetty työaika, vuorotteluvapaa, mahdollisuus säästää vuosilomapäiviä, äkillisistä poissaoloista sopiminen lähijohdon kanssa ja ennen kaikkea ymmärtävä ja kannustava asenne työpaikoilla tukevat omaishoitajan pysymistä työelämässä. Työvoiman saatavuuden vähentyessä on etulyöntiasema sellaisilla työnantajilla, jotka joustavat perheiden tarpeiden mukaan.
Monet tekevät kokopäiväisen työnsä ohella hyvinkin sitovaa ja kuormittavaa omaishoitoa, joten heidän työpanoksensa yhteiskunnalle ovat kaksinkertaiset. Verotulojen lisäksi he tuovat mittavat säästöt. Joten olisi kohtuullista, että heidän hyvinvoinnistaan ja taloudestaan huolehditaan. Pirkkalan pitäisikin nyt varmistaa, että omaishoitajien jaksamisesta huolehditaan, varmistetaan toimivat ja vaihtoehtoiset sijaishoidot lakisääteisten vapaiden ajalle ja varmistetaan omaishoitajille riittävä taloudellinen tuki.
Uusimmat kommentit
26.07 | 05:25
Erinomainen kirjoitus Etelä-Suomen Sanomissa (Lahti) tänään 26.7. Oletettavasti joissakin muissakin lehdissä?
22.06 | 19:00
Olipa sinulla hyvä juttu keskiviikon 22.6.22 Aamulehdessä. Tartuit isoon ongelmaan.
26.05 | 07:47
Hei Riitta!Perun tuloni vaaliavustajaksi
24.05 | 11:16
Hyvä Riitta,Kiva, persoonallinen esittely.