28. syys, 2019

Lasten omaishoitajille tukea pysyä työelämässä

Aamulehti 13.8.2019

Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt. Mikäli lapselle ja perheelle ei saada riittävää tukea oikea-aikaisesti, aiheutuu siitä turhaa inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia tulevaisuudessa. Sekä perheelle että yhteiskunnalle.

Selvityksemme mukaan erityisesti neuropsykiatrisille lapsille on vaikeaa saada omaishoidon tukea ja palveluja, jotta arki ja koulu sujuisivat ongelmitta. Perheessä voi olla useita ns.nepsylapsia, joista kukaan ei yksittäin täytä omaishoidon kriteerejä, mutta yhdessä muodostavat haasteellisen kokonaisuuden. Tuki pitäisikin myöntää perheen kokonaistilanne huomioiden.

Lapsen sairaus/vamma koskettaa koko perhettä. Parisuhde joutuu koetukselle ja avioerot ovatkin yleisempiä kuin muissa perheissä. Lisäksi perheen muut lapset kokevat usein jäävänsä vähemmälle huomiolle.

Varhainen tuki vanhemmuudelle olisikin äärimmäisen tärkeää. Pelkkä taloudellinen tuki ei aina ole se paras – joskin tärkeä - ratkaisu, tarvitaan myös vertaistukea, parisuhteen tukemista sekä erityisesti kotiin tuotavia palveluja.

Monet lasten omaishoitajat haluaisivat pysyä työelämässä. Se lisäisi heidän hyvinvointiaan, pitäisi yllä ammattitaitoa ja olisi usein taloudellisesti ratkaisevaa.  Kokopäiväinen työ ei kuitenkaan aina onnistu.

Työssäkäynnin/opiskelun mahdollisuuksia tulisikin parantaa. Ansiotyön ja omaishoidon yhdistämistä tukee räätälöityjen palvelujen mahdollistaminen – myös kotiin tuodut. Kaikki omaishoitotilanteet ovat erilaisia, joten yksilöllinen perheen kokonaistilanteet huomioiva palvelukokonaisuus on todettu vaikuttavaksi.

Omaishoitajien työllistymistä hidastavat erilaiset kannustinloukut ja työelämän joustamattomuus. Taloudelliseen kannustinloukkuun hän törmää menettäessään jonkin etuuden ottaessaan vastaan työtä. Sosiaaliturvaa pitääkin kehittää kannustavaksi, jolloin kaikenlaisen työn vastaanottaminen helpottuisi.

Jos toimeentuloturvan taso on miltei sama - tai jopa suurempi kuin työstään saama palkka, niin se ei taloudellisesti kannusta. Tosin omaishoitajista osa haluaisi siitä huolimatta pysyä työelämässä, sillä vaihtoehtona on 24/7 hoivavastuu, joka joskus voi olla äärimmäisen kuormittavaa. Ansiotyön positiiviset vaikutukset arkeen voivatkin painaa vaakakupissa enemmän kuin mahdolliset kannustinloukut.

Monet omaishoitajat jättävät kertomatta olevansa omaishoitajia, sillä pelkäävät sen estävän työllistymistä. Aikaisempien työkokemusten puute ja keskenjääneet opinnot eivät myöskään houkuttele työnantajaa. Tosin monilla on hyvinkin paljon koulutusta ja kokemusta. Supistuvan työvoimatarjonnan tilanteessa emme voi hukata kenenkään työpanosta.

Hyvää henkilöstöpolitiikkaa olisikin työntekijän hyvinvointia lisäävät joustot, esimerkiksi osa-aikatyö, liukuva työaika ja etätyö. Eikä vähäisintä ole työpaikan ymmärtävä ja kannustava ilmapiiri.

Mikäli omaishoitaja pysyy niin halutessaan työelämässä, hän tuottaa verotulojen lisäksi mittavat säästöt yhteiskunnalle. Jokaisen kunnan pitäisikin varmistaa, että omaishoitajien jaksamista tuetaan, varmistetaan toimivat sijaishoidot ja riittävä taloudellinen tuki.