23. helmi, 2019

Seksualisoiva kulttuuri altistaa hyväksikäytölle

Aamulehti 22.1.2019

Seksuaalinen ahdistelu, häirintä ja hyväksikäyttö ovat äärettömän vakavia ilmiöitä. Erityisesti lapsiin kohdistuvana. Niillä on pitkälle aikuisuuteen ulottuvia vaikutuksia mielenterveyteen ja suhtautumisessa omaan seksuaalisuuteen.

Tasa-arvolain mukaan on arvioitava toiminnan vaikutuksia uhrille. Käytös tai toiminta on ei-toivottua, jos se aiheuttaa ahdistavan ilmapiirin. Lapsi voi ahdistua esimerkiksi siitä, että hänelle kerrotaan tai näytetään asioita, joita hän ei vielä ymmärrä. Lapsen normaalia kehitystä voi häiritä opetus, ettei hän voi tietää, pitääkö hän pojista vai tytöistä ennen kuin on kokeillut. Lapseen ja nuoreen kohdistuvassa seksuaalisessa häirinnässä on kysymys heidän altistamisestaan ikään kuulumattomalle seksuaalisuudelle. Se hämmentää lapsen normaalia kehitystä.

Toiminnan vaikutukset siis ratkaisevat onko käyttäytyminen seksuaalista häirintää. Jos lapsi ahdistuu, on se silloin häirintää. Tällaiseen toimintaan pitäisi lasten suojelun nimissä puuttua.

Lapsen edun mukaista on, että hän saisi elää lapsuutensa rauhassa ja perehtyä aikuisten asioihin siinä vaiheessa, kun ne luontaisesti alkavat häntä kiinnostaa. Liian varhainen kyselykin voi ahdistaa lasta, jolle ei ole vielä syntynyt luonnollista tarvetta tietää asiasta.

Koulujen asiallinen, oikeaan aikaan annettu seksuaalikasvatus suojaa lapsia hyväksikäytöltä, liian varhaisilta kokemuksilta, virheellisiltä olettamuksilta ja myöhemmän seksuaalielämän ongelmilta. Medialukutaidon ja turvataitojen opettaminen sekä avoimen keskustelukulttuurin ja kysymisen mahdollisuudet tulee varmistaa.

Ongelmaksi se tosin voi muodostua, kun sitä kohdistetaan yhä nuoremmille, jopa ala-asteikäisille, ja se irrotetaan perhearvojen edistämisestä. Laajamittainen seksuaaliopetus seksualisoi lapsia ja johtaa väistämättä tilanteisiin, jossa osa lapsista hämmentyy ja ahdistuu. Jos samalla korostetaan lapsen oikeutta itse päättää missä vaiheessa haluaa lähteä kokeilemaan, sivuutetaan vanhemmille ja viranomaisille kuuluva velvollisuus suojella lasta asioilta, joita lapsi ei itse hallitse eikä ymmärrä tekojensa seurauksia.

Olisi hyvä pohtia voiko liian varhainen seksuaalikasvatus ja seksualisoiva viihde altistaa lapsia ja nuoria myös seksuaaliselle hyväksikäytölle? He eivät välttämättä tiedosta, että kyse on hyväksikäytöstä, sillä he ovat viihteen välityksellä omaksuneet asenteen, että kaikki erilaiset seksuaalisuhteet ovat samanarvoisia ja elämään kuuluvaa.

Viihteen kylkiäisenä tuleva moraalisten absoluuttien hylkääminen myös altistaa lasta hyväksikäytölle. Kun seksuaalisuus ymmärretään pelkästään nautinnon etsimisen välineenä, luodaan nuorille mielikuva, että normaaliin elämään kuuluu sarja satunnaisia seksuaalisuhteita. Miten nuori oppii tunnistamaan hyväksikäyttöä tällaisessa ilmapiirissä?

Lapsi, jolta puuttuu rajoja asettava ja terveisiin arvoihin kasvattava aikuinen, ohjautuu median, kavereiden ja viihteen arvojen mukaan. Avioliittoa, perhe-elämää ja pariuskollisuutta korostava seksuaalikasvatus puolestaan auttaa lapsia rakentamaan pysyviä ihmissuhteita ja suojelee heitä hyväksikäytöltä.