26. syys, 2018

Ikäihmiset tarvitsevat vanhusasiainvaltuutetun

Julkaistu: Pirkkalainen 22.8.2018, Kaleva 22.8

Julkisuudessa uutisoidaan karuja asioita vanhustemme arjesta. Erityisesti pitkäaikaishoivassa on piirteitä jotka eivät noudata tutkimusten ja oppikirjojen linjauksia. Psyykelääkkeiden ja fyysisten rajoitteiden käyttö on yleistä iäkkäiden muistisairaiden laitoshoidossa ja kotihoidossa. Voidaan puhua kemiallisesta kaltoinkohtelusta lääkityksellä. Meillä kuolee ihmisiä puutteelliseen ravinnonsaantiin. Näin luettelee geriatrian emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä ikäihmisten ongelmia.

Lähi- ja perushoitajaliitto SuPer puolestaan kertoo, että hoitajien sairauslomat ovat lisääntyneet ja kotihoito pyörii pitkälti henkilökunnan joustamisen ja ylitöiden varassa. Selvityksen mukaan jopa 41 % harkitsee työn vaihtamista. Hoitajien arkeen kuuluu myös väkivallan uhkan lisääntyminen ja lisääntyvä kiire.

Erään omaisen mukaan hänen isänsä luona oli kolmen kuukauden aikana käynyt yli 60 eri hoitajaa. Kuka tällaisessa tilanteessa kantaa kokonaisvastuun vanhuksen hyvinvoinnista? Siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas puolestaan on ennustanut, että yksinäisiä vanhuksia koskevat ikävät kuolinuutiset yleistyvät.

Pohjoismainen vertailututkimus väittää, että henkilökunnan määrä on meillä Suomessa merkittävästi alempi kuin muissa Pohjoismaissa. Geriatrien mukaan painehaavoja pidetään suuntaa antavana mittarina hoidon laadusta – meillä niitä on paljon, kertoo Kivelä ja jatkaa: vanhuspalvelujen heikentyminen alkoi 90-luvun laman aikaan ja se kulminoitui rakennepakettiin, jolla piti säästää 300 miljoonaa euroa vanhustenhoidosta.

Emeritaprofessori Kivelän kerronta on karua ja valitettavan totta useissa tapauksissa. Ikävät uutiset tulevat lisääntymään, mikäli tietoiseen vanhuspalvelujen aliresurssointiin ei puututa. Tilanteesta kärsivät vanhusten lisäksi myös heidän läheisensä sekä hoitajat, jotka joutuvat toimimaan vastoin periaatteitaan. Aikaa ei ole riittävästi vanhuksen kohtaamiseen ja riittävään hoivaan.

Vanhusväestön määrä kasvaa sekä absoluuttisesti että suhteellisesti ja eliniän pidentyessä myös muistisairaudet lisääntyvät. Ikääntyvä väestö tarvitsee laadukkaita, monipuolisia ja yksilöllisiä avo- ja laitospalveluita ja muita asumisratkaisuja. Emme voi jättää vanhuksiamme turvapuhelimien tai ateria-automaattien varaan. Ihminen tarvitsee myös toista ihmistä, kuuntelijaa ja läheisyyden tuomaa turvaa.

Ikäihmiset tarvitsevat virallisen puolestapuhujan, joka on perehtynyt heidän asioihinsa ja puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa. Kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi on Suomeen jo aiemmin perustettu mm. tasa-arvo-, lapsiasiain-, tietosuoja- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen virat. Ikääntyneet todellakin ansaitsevat omansa, Vanhusasiainvaltuutetun.

Yksi keino vaikuttaa ikäihmisten asemaan on siis käydä allekirjoittamassa kansalaisaloite Vanhusasiainvaltuutetun viran perustamiseksi Suomeen oikeusministeriön ylläpitämässä kansalaisaloite.fi-verkkopalvelussa.