27. heinä, 2018

Asutuksen keskittäminen ongelmallista

Julkaistu: Pirkkalainen 4.7.2018

Suunnittelu ja keskittäminen herättävät tunteita eikä sen pitäisi olla yllätys. Tunteita on nostanut kirjoitus, jossa osa Pirkkalan päättäjistä julkaisi omat perustelunsa Kaakkois-Pirkkalaan suunnitellun jättikaavan vastustamiselle. Jo hankitun alueen hallittu rakentaminen ei siis ole ongelma enkä näe kaavan lähettämistä uudelleenvalmisteluun tarpeellisena.

Oma kritiikkini kohdistuu liian tiiviiseen asuttamiseen ja keskittämisen seurauksiin. Kylien autioituminen hyväksytään ”normaalina” ilmiönä ja sitä vauhditetaan jättimäisellä rakentamisella. Teemmekö peruuttamattomia päätöksiä tulevien sukupolvien puolesta?

Keskittäminen johtaa maaseudulla olevan infran tuhlaukseen, sillä keskittämällä asutusta, palveluja, koulutusta ja työpaikkoja pakotetaan väki muuttamaan perässä. Samalla kun maaseudun jo rakennettu infra jää hyödyntämättä, joudutaan keskuksiin rakentamaan se uudelleen.

Onko keskittämisen kaikkia kustannuksia tutkittu riittävästi? Rakentaminen kuluttaa noin puolet luonnonvaroista ja tuottaa noin 40 % jätteistä. Valtaosa näistä luonnonvaroista on uusiutumattomia. Kaupungistumisen seurauksena luonnonvarojen määrä käy rajalliseksi.

Luonnonvarojemme hyödyntäminen kärsii, sillä maa- ja metsätalouden sekä kaivosteollisuuden hyödyntäminen edellyttävät lähelleen työntekijöitä ja palveluja. Mikäli annamme maaseudun elinvoiman näivettyä, vaarantaa se myös kaupunkien elinvoimaa.

Suomen vienti tarvitsee kipeästi jalostusarvon nostamista, maa- ja metsätaloudessa on valtavat potentiaalit eikä ole järkevää taantua bulkkituottajaksi viemällä lankkua ja sellua muiden jalostettavaksi. Jalostusasteen nostamisella olisi myös työllistävä vaikutus.

Yksi suurimmista huolenaiheista pitäisi olla huoltovarmuutemme säilyttäminen, jolla on myös turvallisuuspoliittinen vaikutus.

Voimakas keskittäminen ja arvokkaiden luontokohteiden hävittäminen eivät edusta omia tavoitteitani. Pakonomainen keskittäminen vaarantaa luonnonvarojemme käytön, huoltovarmuuden, yhdenvertaiset palvelut eikä ole kestävän kehityksen mukaista. Kuntapäättäjinä olemme vastuussa kokonaisuudesta ja päätöksiemme heijastevaikutuksista.