27. heinä, 2018

Elinkeinoelämän ei pidä ohjata varhaiskasvatusta

Julkaistu: Helsingin Sanomat 7.6.2018

Kotihoidon tukea pyritään rajoittamaan jotta lapsiaan hoitavat siirtyisivät työelämään nopeammin ja varhainen päivähoitoon siirtyminen onkin saanut yllättäen runsaasti palstatilaa. Tuorein hyökkäys kotihoitoa vastaan on palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimus, jossa väitetään, että 1-2 vuotiaille olisi lyhyellä aikavälillä parempi vaihtoehto kuin kotihoito.

Parisen vuotta sitten Jani Erolan sosioekonominen tutkimus nostettiin julkisuuteen. Siinäkin väitettiin, että 1-3 vuotiaana aloitetulla päivähoidolla on positiivinen vaikutus lasten koulumenestymiselle.

Erolan tutkimus tehtiin 90-luvun laman aikana syntyneillä lapsilla. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli voimaan vasta -96 joten kaikki haastatellut lapset olivat perheistä, jotka olivat onnistuneet säilyttämään työnsä. Vanhempien sosioekonominen asema periytyy vahvasti. Lisäksi on huomioitava, että korkeasti koulutetut vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon varhaisemmin kuin muut ja perhetaustalla tunnetusti on suuri vaikutus koulumenestykseen. Joten Jani Erolan tutkimus ei riitä perusteluksi alle kolmevuotiaiden päivähoidolle.

Palkansaajien tutkimuksessa vuorostaan myönnetään, että kognitiiviset erot tasaantuvat myöhemmin. Kummassakaan tutkimuksessa ei siis huomioitu lasten hyvinvointia. Joten mitä näillä tilaustutkimuksilla tavoitellaan?

Elinkeinoelämän ei pidä ohjata varhaiskasvatusta, lapsen tarpeet on asetettava edelle. Erityisesti on varmistettava turvallisen kiintymysmallin kehittyminen. Pieni lapsi on riippuvainen häntä hoivaavasta henkilöstä kolmen ensimmäisen vuoden ajan. Alle kolmivuotiaat eivät tarvitse pedagogista kasvatusta vaan läheisiä, luottamuksellisia ja ennen kaikkea pysyviä vuorovaikutussuhteita.

Pienen, alle 3-vuotiaan lapsen turvallisuuden tunne usein järkkyy, kun hän joutuu uusiin ja vieraisiin tilanteisiin. Hän ei kykene keskittymään leikkimiseen tai tutkimaan ympäristöä vaan hänen energiansa menee turvallisuuden tunteen hakemiseen. Se näkyy mm. keskittymishäiriöinä ja levottomuutena.  

Päiväkodeissa liian suuret ryhmät, ero vanhemmasta, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat pientä lasta. Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi on tutkimuksessaan todennut, että lapsen kokema stressi näkyy korkeampana kortisolitason nousuna ja se vaikeuttaa lapsen kykyä lukea sosiaalisia signaaleja. Se myös vaikeuttaa muistia ja oppimista.

Nykyisillä resursseilla varhaiskasvatukselle asetettuja tavoitteita on vaikea saavuttaa eivätkä vastaa alle 3 vuotiaan emotionaalisiin tarpeisiin tyydyttävästi.  Suurimpina ongelmina ovat ylisuuret ryhmäkoot ja vaihtuva henkilöstö.

Kotihoito on erittäin kustannustehokasta ja sen on säilyttävä realistisena vaihtoehtona alle 3-vuotiaille. Näin vapautuu paikkoja sitä kipeimmin tarvitseville ja ryhmäkoot pysyvät pieninä ilman lisäkustannuksia.