7. huhti, 2018

Lastemme hyvinvointi tänään kertoo minkälainen Suomi on huomenna

Julkaistu: Ilkka 15.3.2018

Kunnalliseen varhaiskasvatukseen panostetaan valtavasti verovaroja. Siirtyminen maksuttomaan varhaiskasvatukseen sekä kokopäiväinen subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus kustannetaan osin kotihoidon tuen leikkauksilla. Kuntaliiton mukaan maksuton varhaiskasvatus tulee maksamaan yli 300 miljoonaa vuodessa ja mm. rakennusinvestointeina yli miljardin.

Kotihoidon tukea ollaan rajoittamassa, jotta kotona lapsia hoitavien äidit siirtyisivät työelämään nopeammin. Mikäli äidillä ei ole työtä johon palata, vanhempainvapaan kiintiöiminen on käytännössä sosiaaliturvan leikkaus. Vaihtoehtoisesti äiti siirtyy työttömäksi työnhakijaksi.

Kunnallinen päivähoito maksaa yli 3-vuotialita n. 10 000e/lapsi/vuosi ja alle 3-vuotiaan 17 000e. Kun kaikki tulot ja menot huomioidaan, kunnallisvero kattaa yhden alle 3-vuotiaan lapsen hoitokulut vasta yli 50 000 euron vuositulolla. Jos päivähoitoikäisiä on useita, tämäkään ei riitä.

Kustannukset on luonnollisesti huomioitava perhepoliittisissa päätöksissä, mutta tärkeämpää on, että ratkaisut perustuvat siihen, mikä on lapsen edun mukaista. Perheillä on myös oltava aito valinnanvapaus siihen, miten he järjestävät lapsensa hoidon.

Kristillisdemokraattien Taaperobonus mahdollistaa perheille vapauden valita miten haluaa lapsensa hoitaa. Ansiosidonnaisen vanhempainpäivärahan jälkeen tuleva lapsikohtainen hoitoraha on perheelle veroton 350 euroa/kk/lapsi. Rahan perhe voi käyttää hoivapalvelujen ostamiseen tai kotihoitoon. Esikouluikäiselle bonus on 50 %. Taaperobonusta ei makseta yhtä aikaa työttömyyskorvauksen tai ansiosidonnaisten vanhempainetuuksien kanssa.

Taaperobonus mahdollistaisi perheille aidon valinnanvapauden. Raha seuraisi lasta kunnalliseen varhaiskasvatukseen, yksityiseen perhepäivähoitoon tai itse kotona toteutettuun hoitoon. Malli hyödyttäisi erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa olevia sekä pätkätöitä tekeviä ja joustavuudessaan olisi sekä lapsen että vanhemman etu.

Kasvatustieteen tohtori Erja Rusanen puhuu alle 3-vuotiaista sanoessaan, että ei lapsi halua eroon vanhemmistaan pitkiksi ajoiksi suuriin ryhmiin, jossa hän joutuu kalastamaan huomiota vierailta, vaihtuvilta aikuisilta. Hänen mielestään erot vahingoittavat pientä lasta tavalla, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia.

Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi vuorostaan varoittaa suurista lapsiryhmistä, joissa erityisesti alle 3-vuotiaan stressitaso nousee. Stressi vaikeuttaa muistia ja oppimista eikä lapsi kykene keskittymään. Stressi näkyy mm. keskittymishäiriöinä ja motorisena levottomuutena.

20 tuntia viikossa on riittävä aika pienelle lapselle oppimisen ja sosiaalisten suhteiden kannalta – sitä voisi suhteuttaa peruskoulun ensimmäisten luokkien tuntikehykseen. Alle 3-vuotias ei kaipaa pedagogista ohjelmaa vaan emotionaalisesti läsnäolevan, tutun, turvallisen ja pysyvän hoitosuhteen.

Kotihoito on erittäin kustannustehokasta ja sen pitää olla realistinen vaihtoehto alle 3-vuotiaille. Näin vapautuu paikkoja sitä kipeämmin tarvitseville ja ryhmäkoot pysyvät pieninä ilman lisäkustannuksia.