26. marras, 2017

Kristilliset ehdottaa Suomeen Taaperobonusta

Julkaistu: Pirkkalainen 22.11.2017

Lastemme hyvinvointi tänään kertoo miten Suomi voi huomenna.

Kunnalliseen varhaiskasvatukseen panostetaan valtavasti verovaroja. Siirtyminen maksuttomaan varhaiskasvatukseen sekä kokopäiväinen subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus kustannetaan osin kotihoidon tuen leikkauksilla. Kuntaliiton mukaan maksuton varhaiskasvatus tulee maksamaan yli 300 miljoonaa vuodessa ja mm. rakennusinvestointeina yli miljardin.

Nykyinen hallitus haluaa rajata kotihoidon tukea toivoen kotona lapsia hoitavien äitien siirtyvän työelämään nopeammin. Mikäli äidillä ei ole työtä johon palata, vanhempainvapaan kiintiöiminen on käytännössä sosiaaliturvan leikkaus. Vaihtoehtoisesti äiti siirtyy työttömäksi työnhakijaksi.

Kunnallinen päivähoito maksaa yli 3-vuotialita n. 10 000e/lapsi/vuosi ja alle 3-vuotiaan 17 000e. Kun kaikki tulot ja menot huomioidaan, kunnallisvero kattaa yhden alle 3-vuotiaan lapsen hoitokulut vasta yli 50 000 euron vuositulolla. Jos päivähoitoikäisiä on useita, tämäkään ei riitä.

Kustannukset on luonnollisesti huomioitava perhepoliittisissa päätöksissä, mutta tärkeämpää on, että ratkaisut perustuvat siihen, mikä on lapsen edun mukaista. Perheillä on myös oltava aito valinnanvapaus siihen, miten he järjestävät lapsensa hoidon.

Kristillisdemokraattien Taaperobonus mahdollistaa perheille vapauden valita miten haluaa lapsensa hoitaa. Ansiosidonnaisen vanhempainpäivärahan jälkeen tuleva lapsikohtainen hoitoraha on perheelle veroton 350 euroa/kk/lapsi. Rahan perhe voi käyttää hoivapalvelujen ostamiseen tai kotihoitoon. Esikouluikäiselle bonus on 50 %. Taaperobonusta ei makseta yhtä aikaa työttömyyskorvauksen tai ansiosidonnaisten vanhempainetuuksien kanssa.

Taaperobonus mahdollistaisi perheille aidon valinnanvapauden. Raha seuraisi lasta kunnalliseen varhaiskasvatukseen, yksityiseen perhepäivähoitoon tai itse kotona toteutettuun hoitoon. Malli hyödyttäisi erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa olevia sekä pätkätöitä tekeviä ja joustavuudessaan olisi sekä lapsen että vanhemman etu.

20 tuntia viikossa on riittävä aika pienelle lapselle oppimisen ja sosiaalisten suhteiden kannalta – sitä voisi suhteuttaa peruskoulun ensimmäisten luokkien tuntikehykseen. Alle 3-vuotias ei kaipaa pedagogista ohjelmaa vaan emotionaalisesti läsnäolevan, tutun, turvallisen ja pysyvän hoitosuhteen. Turvalliseksi kehittynyt kiintymyssuhde on tärkeä perusta oppimisen ja sosiaalisten taitojen kannalta.

Varhaiskasvatuksen laadusta on myös uskallettava puhua. Suuret ryhmät ja vaihtuvat hoitajat eivät ole kenenkään etu, siinä voivat pahoin sekä henkilökunta että lapset.