13. loka, 2017

Omaishoitajaksi pakon edessä - vai vapaan valinnan kautta?

Julkaistu: Pirkkalainen 6.9.2017

Meidän Pirkkala -tapahtuman tiimoilla jalkauduin markkinaväen pariin kysymään lähtisivätkö he omaishoitajaksi ja millä ehdoin. Vastaukset vaihtelivat kovin ja herättivät uusia kysymyksiä. Mistä käsitykset omaishoidon miltei orjatyön maineesta kumpuavat, onko niille todellisuuspohjaa vai liittyvätkö ne nykypolven sitoutumiskammoon?

Yhtä ääripäätä edustivat henkilöt, jotka eivät rahakorvauksellakaan lähtisi niin vastuulliseen tehtävään. Sitten oli myös heitä, jotka eivät edes maininneet rahallista korvausta ja sitä kysyessäni he kertoivat että rahalla ei ole merkitystä, läheistään he hoivaisivat joka tapauksessa.

Välimaastoon jäivät sellaiset vastaukset, joissa toivottiin taloudellisen tilanteen olevan turvattu jotta uskaltaisi tarvittaessa jättäytyä töistä pois sekä riittävä fyysinen kunto – sekä oma että hoidettavan. Oman työn ohella omaishoivaan lähdettäisiin, mikäli sijaishoito ja palvelut kotiin toimisivat.

Vieraalle henkilölle omaishoitajaksi lähtisi vain muutama. Tähän on toivon mukaan tulossa asennemuutos, sillä Suomessa on lähtenyt käyntiin perhehoitovalmennus. Perhehoidossa ikäihminen – tai vammainen menee perhehoitajan kotiin päivähoitoon, tilapäiselle jaksolle tai jopa pysyvästi asumaan. Perhehoitaja voi myös tulla asiakkaan kotiin.

Mahdollisuus tuttuun ja turvalliseen sijaishoitoon nähtiin erittäin tärkeänä. Tutkimustenkin mukaan useat omaishoitajat jättävät lain mahdollistamat vapaapäivänsä käyttämättä juuri siksi, että omaiselle ei ole tarjolla sopivaa hoitopaikkaa lomien ajaksi. Ei ollut siis yllätys, että kynnyskysymys monelle oli riittävät ja joustavat sijaishoitojärjestelyt.

Omaishoito vaatii lujaa sitoutumista ja on luonnollista, että oma jaksaminen korostuu. Realistinen suhtautuminen omaan jaksamiseen oman päivätyön, lapsiperheen arjen ja omaishoivatyön puristuksessa on tervettä. Hyvinvoiva omaishoitaja on paras omaishoitaja.

Omaishoitoon voi sisältyä myös omaan osaamiseen liittyviä haasteita. Hoitotoimenpiteet voivat vaihdella hampaiden pesusta katetrointiin, joten hoidon vastuullisuus saattaa pelottaa. Pelko on osin turha, sillä omaishoitajille järjestetään valmennusta sekä järjestöjen että terveydenhuollon ammattilaisten taholta. Viranomaiset eivät vaadi kohtuuttomuuksia omaishoitajalta – omaishoidon tukeen sisältyy hoitopalkkion lisäksi tarvittavat palvelut hoidettavalle.

Ikääntyneiden määrä kasvaa sekä absoluuttisesti että suhteessa työssäkäyviin, joten omaishoidon tarve tulee kasvamaan. Omaishoito on yhteiskunnalle erittäin kustannustehokasta verrattuna laitoshoitoon, joten siitä kannattaa tehdä haluttu vaihtoehto riittävillä tukitoimenpiteillä.

Lopuksi kysyin haastateltavilta haluaisivatko he itse olla jonain päivänä omaishoidettavia. Vastaukset hieman yllättivät – pari henkilöä kertoi, etteivät mistään hinnasta halua jäädä toisten rasitteeksi. Jos mielikuva omaishoidosta on lähempänä orjatyötä kuin vapaasti valittava vaihtoehto, niin kovasti on meillä päättäjillä työtä.