27. heinä, 2017

Kristilliset arvot suojelevat niitäkin, jotka eivät arvoja jaa

Julkaistu: Maaseudun Tulevaisuus 7.7, Länsi-Suomi 5.7.2017

Miltä kuulostaa yhteiskunta, jossa kunnioitetaan vanhempia, lapset opetetaan puhumaan totta silloinkin, kun se on heidän etujensa vastaista? Tai heikommista pidetään huolta myös silloin, kun on taloudellisesti tiukkaa? Jos nämä asiat kuulostavat itsestään selviltä, niin niiden pitääkin. Elämmehän demokraattisessa yhteiskunnassa, jonka arvot perustuvat kristillisiin arvoihin.

Yhteiskunnissa, joissa ei ole kristinuskoon perustuvia arvoja, ei myöskään ole toimivaa demokratiaa eikä tasa-arvoa - mukaan lukien taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen tasa-arvo. Ihmisarvo on markkina-arvoa tärkeämpää, joten eriarvoistumista ja syrjäytymistä pitää estää turvaamalla tasapuoliset lähtökohdat kaikille. Elämää on suojeltava sen kaikissa vaiheissa, myös luontoa.

Arvoliberaali haluaa irti normeista ja säännöistä, jotta voisi toteuttaa toiveitaan ja tarpeitaan vapaasti. Jos eläisimme täysin ilman rajoituksia ja normeja, muodostaisimme normit ja säännöt omista tarpeistamme ja pyrkimyksistämme käsin. Jos ei ole mitään korkeampaa eettistä perustaa, ajaudumme arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen mukaan. Lapsi, jonka elämästä puuttuu rajoja asettava aikuinen, ohjautuu median, kavereiden ja viihteen arvojen mukaan.

Äärimmilleen viety markkinaliberalismi puolestaan haluaa vapautua esteistä, jotta ihmiset voisivat toteuttaa tavoitteitaan ja ajaa omaa etuaan. Tällainen rajoitteista vapaa kilpailu käyttää hyväkseen ihmisen ahneutta. Talouselämä kyllä hyötyy, mutta siinä mennään vahvojen ehdoilla. Se luo epätasa-arvoiset lähtökohdat terveyden, koulutuksen, varallisuuden ja hyvinvoinnin suhteen. Varattomilla ja syrjäytyneillä olisi hyvin vaikeaa toteuttaa itseään ja tavoitteitaan. Joten vapaus olisikin vain vahvojen ja parempiosaisten vapautta valintoihin. Köyhät ja heikommat jäisivät sivuun jo lähtökohtaisesti. Eriarvoistuminen on myös uhka yhteiskunnan rauhalle ja turvallisuudelle.

Sekä markkina- että arvoliberaali karsastavat sääntöjä, rajoituksia että normeja, jotka kuitenkin suojelevat heikompia sekä ylläpitävät tasa-arvoa ja turvallisuutta. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on lähdettävä heikomman asemasta. Esimerkiksi lapsen etu menee aikuisen toiveiden ja tarpeiden edelle.

Kristilliset arvot painottavat oikeuksien ja velvollisuuksien tervettä tasapainoa ja vastuuta sekä lähimmäisen että omasta elämästä. Ja ennen kaikkea, oikeudenmukaisuuden pitää toteutua yhteiskunnallisessa päätöksenteossa silloinkin, kun se on ristiriidassa henkilökohtaisen edun kanssa.