27. heinä, 2017

Soten alkuperäiset tavoitteet ovat jääneet taka-alalle

Julkaistu: Helsingin Sanomat 29.6.2017

Sote-uudistuksessa oli tarkoitus korjata se, mikä ei toimi. Nyt kuitenkin ollaan rikkomassa toimivia rakenteita. Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, kuten hoidon sujuva integraatio, säästöt ja terveyserojen kaventaminen ovat jääneet valinnanvapauden jalkoihin ja vaarana on, että ne jopa vaarantuvat.

Keskeneräiset asiat on ratkaistava ennen sen voimaantuloa.

Ensinnäkin uudistusta ei pidä toteuttaa ennen kuin meillä on kansallisesti ohjattu, kattava ja ajantasainen tietojärjestelmä. Sen kustannusarvio on 2 miljardia tulevina vuosina ja arvioitu toteutumisaika on parista vuodesta jopa kymmeneen. Sote-uudistuksen onnistuminen perustuu siis tietojärjestelmiin, joita ei vielä ole edes olemassa.

Valvottavan kentän monimutkaistuminen samalla kun resurssit vähenevät tulevat muodostamaan riskin potilasturvallisuudelle ja suorastaan väärinkäytöksille. Palveluja tuottavien valvonta ei riitä, mikäli se perustuu omavalvontaan ja sopimussuhteisiin. Ennakoivan valvonnan roolia ja toiminnan läpinäkyvyyttä tulee vahvistaa.

Palveluntuottajilla on oltava vastuu hoitoketjun kokonaisuudesta, muuten riski osaoptimointiin kasvaa ja kustannukset siirtyvät. Tämä onnistuu vain suurilta toimijoilta ja johtaa pk-yritysten karsiutumiseen jo lähtökohtaisesti. Terveysbisneksen keskittymistä ja monopolisoitumista on jo tapahtumassa ja suuret kansainväliset yritykset valmistautuvat vallinnanvapauden avaamiseen. Keskittyminen yleensä nostaa hintoja kilpailun puutteessa. Lisäksi aito valinnan vapaus voi toteutua vain, jos palvelukokonaisuuksien tuottajia on riittävän monta. Hoidon integraatio tulee kuitenkin osoittautumaan erittäin haastavaksi monien tuottajien järjestelmässä.

Yrityksille on jätetty porsaanreikä, joka johtaa eriarvoistavaan potilasvalikointiin. Työterveyspalveluja tarjoavilla yrityksillä on jo valmiina hyväkuntoiset asiakkaat. Vakava puute syntyy siitä, että julkiselle sektorille jää moniongelmaiset, paljon palveluita käyttävät potilaat.

Hallituksen yritysvastuupykälä sallii edelleen aggressiivisen verosuunnittelun. Lupauksista huolimatta harmaata taloutta ei kitketä. Päinvastoin hallintarekisteri mahdollistaa omistusten piilottamisen, on riski tulevalle veropohjalle ja vaarantaa terveen kilpailun.

Palvelumaksut tulevat nousemaan. Nyt maksukykyisten mukana kulkee 2-3 miljardia yksityiselle ja tulevassa valinnanvapaudessa tämäkin summa korvataan julkisin verovaroin.

Entä kenen vastuulle siirtyy menojen säätely? Muiden maiden valinnanvapaus osoittaa, että markkinat eivät siihen pysty. Poliittinen ohjaus palvelee ideologisia tavoitteita, joten poliitikotkaan eivät siihen kykene. Asiakkaat, joilla on toiveita ja tarpeita hoidon suhteen eivät myöskään kykene hillitsemään kustannusten kasvua – paitsi silloin, kun maksavat itse.

On osattava pitää erätauko siinä vaiheessa, kun mitään peruuttamatonta ei vielä ole aiheutettu.