27. heinä, 2017

Vastuullisia julkisia hankintoja

Julkaistu: Maaseudun Tulevaisuus 21.6, Pirkkalainen 10.5.2017

Vaalien ehdokkaat antoivat lupauksia kestävästä taloudesta ja työllisyyden hoidosta. Kuntien budjeteista noin puolet on julkisia hankintoja ja niihin sisältyy sekä riskejä että mahdollisuuksia. Osto-osaamisen puute saattaa johtaa siihen, että kokonaistaloudellisuutta ei osata tai haluta nostaa hinnan edelle. Tällöin on vaarana, että monikansalliset yritykset tilapäisellä alihinnoittelullaan voittavat kilpailutukset. Lisäksi suuria kokonaisuuksia ostettaessa paikalliset pk-yritykset karsiutuvat. Huomisen verovarat kuntaan mahdollistuvat asiantuntevalla kilpailutuksella.

Julkiset eli kuntien tekemät hankinnat mahdollistavat myös työllistämisen. Tarjouspyyntöön voidaan vähimmäisvaatimuksena sisällyttää ehto työllistää tietty määrä työttömiä tai vaikeasti työllistyviä.  Sosiaalinen vastuu ei kuitenkaan saa heikentää yritysten toimintamahdollisuuksia. Sosiaalisesti vastuullinen toiminta ei yleensä onnistu vapaaehtoisesti vaan siihen pitää kytkeä taloudelliset kannustimet yrityksille – jokaisesta avoimille työmarkkinoille työllistyneestä henkilöstä kertaluontoinen bonus.  Myös valtion rooli kannustamisessa voisi olla suuri: jos kunta työllistää hankinnoilla yhden pitkäaikaistyöttömän, voisi se saada kolmen muun pitkäaikaistyöttömän ns. kelasakon määräaikaisesti anteeksi.

Suomessa tehtiin 2014 erilaisia (palvelu- ja rakennusurakkahankintoja) hankintoja yli 27 miljardilla eurolla. Jos työllistämisehtoa olisi sovellettu jokaista 500 000 kohden, yli 54 000 työtöntä olisi työllistynyt. Ongelmaksi saattavat muodostua uudet toimijat, joiden motivaatio sitoutua sosiaaliseen vastuuseen voi olla heikompi kuin paikallisten toimijoiden.

Hankinnoissa tulee muutoinkin soveltaa kokonaistaloudellisuutta eikä pelkkää hintaa. Harmaan talouden vuoksi Suomi menettää 13 miljardia vuodessa (EU:n laskelma). Kuntataloutta rasittaa saamatta jääneiden verojen lisäksi harmaaseen talouteen liittyvä epäterve kilpailu, joka ajaa rehellisesti toimivia yrityksiä vaikeuksiin. Hallintarekisteri, jonka hallitus lupauksista huolimatta nosti uudelleen esiin, tulee entisestään vaikeuttamaan harmaan talouden ja korruption kitkemistä. Se mahdollistaa uusia tapoja piilottaa omaisuutta, kiertää verotusta, estää sidonnaisuuksien selvittämistä ja vaikeuttaa sisäpiirikauppojen valvontaa. Miten käy sosiaalisen, eettisen ja taloudellisen vastuun?

Miten kunnissa jatkossa tulkitaan hankintalakia? Sisällytetäänkö julkisiin hankintoihin sosiaalinen vastuu, nostetaanko kokonaistaloudellisuus pelkän hinnan edelle ja varmistetaanko verotulojen saaminen kuntaan? Entä ympäristövaikutusten arviointi? Hankintalaki mahdollistaa, että kunta voi itse päättää minkälaisen merkityksen se antaa eettisille ja sosiaalisille kysymyksille.

Tulevat kuntapäättäjät ovat vastuussa siitä, että kunnan talous säilyy vakaana tulevaisuudessakin. Palvelujen karsiminen, palvelumaksujen korottaminen, lomautukset tai kunnan omaisuuden myyminen eivät saa olla kuntatalouden vakauttamiskeinoja vaan ensisijaisesti on varmistettava kunnan verotulot ja paikallisten yritysten toimintaedellytykset kovenevassa kilpailutuksessa. Julkiset hankinnat ovat ratkaisevassa roolissa.