28. joulu, 2016

Varhaiskasvatuksen tavoitteeksi tehokkuus

Julkaistu: Iltasanomat 23.11.2016, Pirkkalainen 21.12, RV 8.12

Yhteistyössä Sari Kumin, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Helsinki

On surullista todeta, miten nykyinen hallitus haluaa rajata kotihoidon tukea ja varhainen päivähoitoon siirtyminen onkin saanut yllättäen runsaasti palstatilaa.

Julkisuuteen on nostettu Jani Erolan tutkimus (Karhula, Erola, Kilpi-Jakonen 2016) joka tukee hallituksen linjausta varhaisesta päivähoidosta. Erola esittää tutkimuksessa, että 1-3 vuotiaana aloitetulla päivähoidolla on positiivinen vaikutus lasten koulumenestymiselle. Lisäksi hän väittää, että tutkimuskirjallisuus ei tue yleistä harhaluuloa siitä, että päivähoito olisi haitallista lapsen kehitykselle. On kuitenkin lukuisia tutkijoita, joilta on vahvaa näyttöä asiasta (Keltinkangas-Järvinen, Rusanen, Sinkkonen, Sajaniemi, Lahikainen).

Sosioekonominen perustelu varhaiselle päivähoidolle?

Tiedustelimme Erolalta tutkimuksen taustoista ja hän kertoi sen olevan puhtaasti sosioekonominen näkökulma. Varhaista aloittamista siis perusteltiin koulumenestyksellä ja pärjäämisellä.

Tuottavuutta ja tehokkuutta arvioitaessa sivuutetaan hyvinvoinnin kysymykset, joita on kieltämättä haasteellisempi arvioida. Lasten turvattomuutta, huolia, pelkoja ja alakuloisuutta ei ole helppo tunnistaa.

Turvallisuus syntyy pysyvässä vuorovaikutuksessa

Kirjoituksessa keskitymme turvallisen kiintymyssuhteen merkitykseen ja varhaiskasvatuksen mahdollisuuksiin täyttää pienen, alle 3v lapsen emotionaalisia tarpeita. Kirjoituksemme ei ole kritiikki varhaiskasvattajia kohtaan, vaan hätähuuto myös heidän puolestaan.

Kasvatustieteiden tohtori Erja Rusanen (Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys, 2011) ”lapsi ei halua eroon vanhemmistaan pitkiksi ajoiksi isoihin ryhmiin, joissa hän joutuu kalastamaan huomiota vierailta tai vaihtuvilta aikuisilta.” Hänen mielestään erot vahingoittavat pientä lasta tavalla, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia.

Rusanen on huolissaan siitä, että varhaiskasvatuksen suunnittelussa ei ole huomioitu turvallisen kiintymysmallin kehittymistä. Pieni lapsi on riippuvainen häntä hoivaavista henkilöstä kolmen ensimmäisen vuoden ajan.

Turvallinen kiintymyssuhde syntyy läheisessä, luottamuksellisessa ja pysyvässä vuorovaikutuksessa kun lapsen tarpeisiin vastataan riittävän oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti. Lapsi kokee, että viesteihini vastataan ja minusta huolehditaan. Sen vuoksi kasvatus, jossa ihannoidaan liian varhaista itsenäistymistä, yksin ja omillaan pärjäämistä altistaa turvattomalle kiintymyssuhteelle.

Turvattomuus vaarantaa oppimisen

Pienen lapsen turvallisuuden tunne järkkyy, kun hän joutuu uusiin ja vieraisiin tilanteisiin. Hän ei kykene keskittymään leikkimiseen tai tutkimaan ympäristöä vaan hänen energiansa ja aikansa menee turvallisuuden tunteen hakemiseen. Se näkyy keskittymishäiriöinä, motorisena levottomuutena, vetäytymisenä, itkuisuutena tai huomion hakemisena sanoo Rusanen.

Päiväkodeissa liian suuret ryhmät, ero vanhemmasta, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat lasta. Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi uusimmassa tutkimuksessaan on todennut, että lapsen kokema stressi näkyy korkeampana kortisolitason nousuna ja se vaikeuttaa lapsen kykyä lukea sosiaalisia signaaleja (Sajaniemi Nina et.2016). Se myös vaikeuttaa muistia ja oppimista. Rajaamalla päivähoito puoleen päivään voi auttaa lapsia, jotka kuormittuvat herkästi.

Ongelmiin uskallettava puuttua

Lasten ja nuorten pahoinvointi on otettava todesta, oireet eivät nouse tyhjästä. Varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet ovat sinänsä kannatettavat, mutta rohkenemme väittää, että nykyisillä resursseilla niitä on vaikea saavuttaa eivätkä vastaa alle 3 vuotiaan emotionaalisiin tarpeisiin tyydyttävästi.  Arvioitaessa varhaiskasvatuksen laatua on aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus tärkein kriteeri. Jos vuorovaikutus ei toimi eikä lapsi luota hoitajaan, ei kasvatus saavuta tavoiteltuja vaikutuksia.

Tutkimus tehtiin 90-luvun laman aikana syntyneillä lapsilla. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli voimaan vasta -96 joten kaikki haastatellut lapset olivat perheistä, jotka olivat onnistuneet säilyttämään työnsä. Vanhempien sosioekonominen asema periytyy vahvasti ja lisäksi on huomioitava, että korkeasti koulutetut vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon varhaisemmin kuin muut ja perhetaustalla tunnetusti on suuri vaikutus koulumenestykseen. Joten Jani Erolan tutkimus ei mielestämme riitä perusteluksi alle kolmevuotiaiden päivähoidolle.