31. loka, 2016

Hallitusammattilaisilleko sote-päätösvalta

Julkaistu: Aamulehti 21.10.2016

Vielä vuoden päivät sote-asioista päätetään kuntien perusturvalautakunnissa, joissa on kuntalaisten valitsemat luottamushenkilöt ja päätöksenteko on kuntalaisille läpinäkyvää.

Maakuntauudistuksen yhteydessä sote-asiat siirtyvät maakunnille. Monelle lienee yllätys, että tosiasiallista päätösvaltaa sote-asioihin maakuntavaltuutetuille ei kuitenkaan tule, sillä tulevissa maakunnissa julkinen terveydenhuolto piilotetaan yhtiösalaisuuksien suojiin.

Julkinen terveydenhuolto tullaan yhtiöittämään. Hallitus on antanut asiasta virheellistä tietoa – EU ei vaadi yhtiöittämistä, vaan se on puhtaasti hallituspuolueiden oma tavoite. Lisäksi yhtiöittämispäätös tapahtui ilman virkamiesvalmisteluja joten voidaan puhua ideologisesta ohjailusta.

Maakuntauudistuksen omilta sivuilta lainaus: ”Yhtiöittäminen on yksinkertainen ja EU:n lainsäädännön johdonmukaiseen tulkintaan perustuva tapa varmistaa läpinäkyvyys ja yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet julkiselle ja yksityiselle tuotannolle.” Todellisuudessa on päinvastoin – yhtiöittäminen johtaa suljettujen ovien takana tapahtuvaan päätöksentekoon, joissa on vahva omistajaohjaus.

Osakeyhtiön ei tarvitse julkistaa sote-tietojaan, vaan se voi itse valita mitä kertoo. Osakeyhtiökokoukset ovat salaisia sillä osakeyhtiölaki sallii sen.  Miten tulevat, demokraattisesti valitut maakuntavaltuutetut saavat riittävästi tietoa saati voivat osallistua ohjaukseen ja päätöksentekoon tilanteessa, jossa tiedonsaanti on osakeyhtiöiden oman halun varassa? Kunnilta siis viedään päätöksentekovaltaa maakunnille, joissa todellista valtaa kuitenkin tulevat käyttämään hallitusammattilaiset eikä luottamushenkilöt.

Toisaalta kunnat eivät voi yhtiöittää tuotantoaan – edes siinä tapauksessa, että ovat voineet tuottaa kustannustehokkaasti palvelujaan. Toimivat rakenteet siis puretaan ja tilalle tulee yhtiöitetty maakunnan oma tuotanto jota johtaa ammattijohtajat. Maakuntien organisaatiossa ei ole lautakuntaa tai vastaavaa luottamushenkilötoimielintä. Niiden johtoon valittavat henkilöt tulevat käyttämään laajamittaista valtaa. Räty-Männistö-Turunen linja saanee jatkoa.

Samalla kun kuntia typistetään puuhastelukerhoiksi, viedään kansalaisilta päätösvalta maakuntavaltuustoille, joiden valtaa on kuitenkin rajattu. Päättäjien määrä myös vähenee rajusti, valta keskittyy samoille henkilöille eduskunnassa ja maakuntavaltuustoissa. Voidaanko enää puhua lähidemokratiasta – tai demokratiasta yleensäkään?

Julkisen hallinnon perustehtäviin on aina kuulunut yleisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutuminen. Niiden toteutuminen edellyttää avoimuutta, demokratiaa ja ennen kaikkea eettistä toimintaa valtaapitäviltä. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?