8. kesä, 2016

Maatalouden kriisiin on puututtava pikaisesti

Julkaistu: Helsingin Sanomat 5.6.2016

Ihmiskunta voisi luopua monesta asiasta eikä sillä olisi vaikutusta elämän jatkumiselle. Mutta riittävä ruoka, puhdas vesi ja energia ovat asioita, joiden riittävyydestä ja omavaraisuudesta emme voi luopua.

Tämän ymmärtäminen näyttää olevan haastavaa nykyiselle hallitukselle, joka ei ole ryhtynyt vaadittaviin toimenpiteisiin, jotta maatalouden säilyminen Suomessa turvattaisiin.

Oppositiopuolueista kristillisdemokraatit, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp jättivät perjantaina välikysymyksen maatalouden kriisistä. Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan, kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Peter Östmanin mielestä hallituksen tulisi pikaisesti lanseerata ahdingossa oleville maatiloille sopeutumislaina, myöntää lyhennysvapaita vuosia ja karsia byrokratiaa.

Östmanin mukaan hallituksen olisi pitänyt huomioida akuutti lisämäärärahojen tarve varsinaisessa talousarviossaan ja viimeistään kevään lisätalousarvioesityksessä. Siinä ei ole ainuttakaan euroa maataloudelle, joka nyt on syvimmässä kriisissään koko EU-jäsenyytemme aikana.

Samanaikaisesti kuitenkin Talvivaaran kaivoksen virheiden korjaamiseen löytyi lisätalousarviossa 141 miljoonaa euroa. Maa- ja metsätalousministeriö oli ehdottanut 48 miljoonan euron maatalouden kriisitukea, jonka hallitus kuitenkin päätti siirtää syksyyn.

Maatalousyrittäjien ahdinkoon on johtanut sarja tekijöitä, jotka eivät ole olleet yrittäjien omassa hallinnassa: viennin tyrehtyminen Venäjälle, tuottajahintojen lasku, viime vuoden huono sato, maitokiintiöiden poisto ja kauppaketjujen hintakilpailu. Viljelijöiden saama osuus kotimaisen ruoan hinnasta on elintarvikeketjun pienin, vaikka työmäärä on suurin. Viimeisimpänä iskuna olivat tukien maksun käsittämättömät myöhästymiset. Maatilojen tulot ovat laskeneet 40 prosenttia edellisvuodesta.

Elintarvikesektori työllistää noin 300 000 henkilöä. Jalostusasteen nostamisella olisi työllistävä vaikutus ja se lisäisi viennin arvoa. Jo nyt kotimaisen raaka-aineen riittävyys kuitenkin huolestuttaa elintarviketeollisuutta, joten kestääkö se ruoan alkutuotannon hallitsematonta alasajoa?

Jos kotimaista tuotantoa ajetaan alas, on vaarana, että tuotantoon liittyvä osaaminen ja kalustus menetetään. Kriisitilanteessa tuotannon aloittaminen uudelleen olisi hidasta ja vaikeaa.

Omavaraisuus ruoassa on siis myös turvallisuuskysymys. Olemme hyvin haavoittuvaisia kansainvälisissä konflikteissa, jos päästämme huoltovarmuuden ruoantuotannossa heikentymään.

Markkinaliberalistien äänellä on esitetty, että maatalousyrittäjät on laitettava samalle viivalle muiden yrittäjien kanssa eikä toimintaa saisi pitää yllä tuilla. Voidaanko markkinaehtoista yrittäjyyttä vaatia yhteiskunnan kannalta kriittisiltä aloilta?