2. touko, 2016

Koko maa asuttuna - mission possible

Julkaistu: Tamperelainen 30.4.2016

A-P.Pietilä kirjoitti Tamperelaisessa 27.4 että ei näe maaseudun mahdollisuuksia elinvoimaisuuteen. Siinä hän on oikeassa, että nykyisellä politiikalla se ei todellakaan ole mahdollista.
Maaseutu hiipuu poliittisten päätösten seurauksena. Kun suurimmat investoinnit, työpaikat ja asuntorakentaminen  keskitetään suuriin keskuksiin, on väestö pakotettu muuttamaan perässä. Tämän seurauksena asuntojen hinnat nousevat kohtuuttomasti pääkaupunkiseudulla samalla kun syrjäseutujen asuntojen hinnat romahtavat. Maaseudulle jo rakennettu infra pitää rakentaa uudelleen keskuksiin muuttavalle väestölle. Pelkästään asuntojen rakentamiseen arvioidaan kuluvan yli 200 miljardia euroa.
Palvelujen, koulutuksen ja työpaikkojen keskittäminen johtaa luonnonvarojen ja maaseudulla olevan infrastruktuurin tuhlaukseen, sillä luonnonvarojen hyödyntäminen edellyttää lähelleen työntekijöitä ja palveluja. Muun muassa näistä syistä maatalous elinkeinona ei houkuttele nuoria yrittäjiksi maaseudulle.  Maaseudun tyhjeneminen voi johtaa maamme luonnonvarojen, metsien ja autioituvien maatilojen myymiseen kansainvälisille sijoitusyhtiöille, sillä ne nähdään lähinnä taakkana ja myymällä kansallisomaisuutta saadaan valtion velkoja lyhennettyä. Myydä voi vain kerran.
Suomeen yritetään houkutella kannattavia investointeja. On siis  keskityttävä sellaiseen investointiin, joka todennäköisesti myös jää tänne, eli on riippuvainen Suomen luonnonvaroista, tietotaidosta, sijainnista ja logistiikasta. Maa- ja metsätaloudessa on valtavat potentiaalit tuotekehittelylle, innovaatioille ja yrittämiselle. Sen harjoittamisesta on tehtävä houkuttelevaa ja ennen kaikkea, kannattavaa.
Suomi vie edelleen lähinnä lankkua, sellua ja paperia sen sijaan että  nostaisimme niiden jalostusastetta. Tälläkin olisi työllistävä vaikutus. Eri oppilaitosten välisellä yhteistyöllä maa- ja metsätalouden tuottavuutta  voidaan kehittää. Tanska on pidemmällä puun jalostuksessa kuin Suomi - vaikka siellä ei puuta  juurikaan kasva.   
Omavaraisuus ruuan suhteen on sekä turvallisuuspoliittinen että taloudellinen asia. Sen sijaan, että tukisimme suomalaista huoltovarmuutta ja puhdasta ruuantuotantoa, tuemmekin Keski-Euroopan maataloutta. Sillä maataloutta tuetaan kaikkialla, joko omaa tai toisten. Emmekö mieluummin tukisi kotimaista työtä ja tuotantoa pitäen samalla koko Suomen elinvoimaisena?
Sitä paitsi, ilman elinvoimaista maaseutua myös kaupunkien elinvoima hiipuu.