25. maalis, 2016

Miksei Islanti kelpaa kasvun mallimaaksi?

Lähipäivinä on uutisoitu Ruotsin, Saksan, Britannian ja Espanjan talouskasvujen syistä ja selityksissä korostuivat työelämän joustot, paikallinen sopiminen, sääntelyn purkaminen, leikkaukset sekä työajan pidentäminen. Tutulta kuulostavia työkaluja meidänkin hallituksemme työkaluvalikoimassa. Katsotaanpa tarkemmin minkälaista yhteiskuntaa niillä on syntynyt.

Ruotsin talouskasvu näyttää sopivassa valossa lupaavalta. Siellä menestystarina voi kuitenkin päättyä  asuntokuplan puhkeamiseen, jolloin hinnat romahtavat mutta velat jäävät.  Ruotsin kotitalouksien velkaantumisaste on huimaa,  jopa 40% kotitalouksista ei lyhennä lainojaan ja loputkin tekevät sitä hitaasti. Työttömyys on pysynyt korkeana ja työmarkkinat ovat jakautuneet kahtia, hyvin ja huonosti työllistyviin.

Uutisessa talouskasvun sankarimaaksi kelpasi Espanjakin, vaikka työttömyys on edelleen yli 20%.  Maan hallitus kiristi ruuvia, mutta hyvätuloisia se ei hetkauttanut. Eriarvoistuminen on ollut hinta Espanjan talouskasvulle ja siellä kytee nyt kapinamieliala.

Britanniaa on talousoppineiden mukaan auttanut maahanmuutto - mutta se on myös alentanut matalatuloisten palkkaa ja hyödyttänyt lähinnä hyvätuloisia. Joten sielläkin on vaikutus ollut eriarvoistavaa.

Saksaa sankaroidaan sen talousmenestyksestä ja yhtenä selityksenä pidetään joustavia työmarkkinoita. Siellä ei ole lähdetty irtisanomaan vaan töitä on jaettu, työaikaa lyhennetty samalla kun työnantajalle on annettu palkkatukea. Ansiotulot ovat säilyneet kohtuullisina joten kotimainen kysyntä on pysynyt hyvänä. Toisaalta kääntöpuolena on kuitenkin matalapalkkatyön kasvu ja lisääntynyt köyhyys ja tuloerojen kasvu.

Mielenkiintoista on se, että  uutisessa ei Islannin talouskasvua mainittu ollenkaan. Vuoden 2008 talouskriisissä maan kolme suurinta pankkia kaatui.  Toisin kuin monissa muissa maissa Islannissa ei syöksytty pelastamaan vastuuttomasti luottoa antaneita pankkeja veronmaksajien rahoilla, vaan niiden annettiin kaatua. Samalla laajennettiin sosiaalista turvaverkkoa, sillä myös monet yksityiset menettivät varojaan.

Islannissa oli tiukat talouden sopeuttamistoimet. Maa piti kiinni jyrkästä progressiivisesta verotuksesta, ympäristöveroista ja asetti korkeita haittaveroja tupakalle ja polttoaineille.
Mielenkiintoisinta ja suomalaisia kiinnostavaa on se, että Islanti ei tinkinyt hyvinvointivaltion palveluista eikä siellä lähdetty yksipuoliselle leikkauspolitiikalle. Nyt maassa vallitsee lähes täystyöllisyys, talous kasvaa ja pankkisektori on terveellä pohjalla. Köyhyysaste ei noussut ja tuloerot kaventuivat. Vuonna 2012 julkaistun YK:n raportin mukaan Islanti oli onnellisuusindeksillä mitattuna maailman paras.

Kansainväliset vertailut osoittavat, että menestystä ja talouskasvua voidaan mitata eri malleilla. Ristiriitaiset selitykset yksittäisten maiden selviytymisen syistä ja seurauksista  näyttävät riippuvan siitä, minkälaista yhteiskuntaa tavoittelemme.