23. helmi, 2016

Luoko hallitus kahden kerroksen työnhakijoita?

 Päättäjien taholta on tullut vaatimuksia, että työllisyydenhoito tulisi kokonaan siirtää kuntien vastuulle. Työ- ja elinkeinotoimistoissa on jo valmisteltu linjauksia, joilla ”työmarkkinakyvyttömät” ja luku- ja kirjoitustaidottomat siirrettäisiin kokonaan kuntien vastuulle.

Hallituksen kärkihanke on työvoimapalveluiden uudistaminen. Siinä siirretään vaikeimmin työllistettävät kuntien vastuulle samalla kun valtio huolehtii helposti työllistyvistä.  Tavoitteena on myös ostaa yksityisiltä palveluntuottajilta ja henkilöstöyrityksiltä palveluja erityisesti paremmin työllistyvien tarpeisiin. Tässä on riski, että luodaan kahden kerroksen työnhakijat. Tulosperusteinen työllistäminen kuulostaa tehokkaalta, mutta ongelmaton se ei ole. Helposti työllistyvistä syntyy kilpailu ja muut kipataan kuntien kontolle.

Hallituksen tavoitteena ovat miljardin euron säästöt kuntien tehtäviä vähentämällä. Tehtävät ovat kuitenkin lisääntyneet. Mitkä olisivat kuntien realistiset mahdollisuudet työllistää niitä pitkäaikaistyöttömiä, joita nyt ollaan siirtämässä kuntien vastuulle? Entä kestääkö kuntatalous?

Jos kunta ei onnistu työllistämään (tai aktivoimaan) pitkäaikaistyötöntä, lankeaa sille ns. Kelan sakkomaksu eli puolet työmarkkinatuesta.  Jos työttömyys on kestänyt yli tuhat päivää, kunnan maksuosuus nousee 70 prosenttiin. Vuonna 2015 kuntien rahoitusosuus työmarkkinatuesta/sakkomaksu oli 402 miljoonaa euroa. Tampereella summa oli 30,7 ja Helsingissä 56 miljoonaa euroa. Kela-sakkojen määrä on Suomessa tuplaantunut, joissain kunnissa jopa kolminkertaistunut kahden vuoden aikana.

Kunnilla luulisi olevan kannustimet hoitaa työllisyyttä: kelasakkojen välttäminen, lisääntyneet verotulot ja väestön hyvinvointi joka tuo säästöä mm. Sote-kustannusten pysyessä kohtuullisina. Houkutus epäterveeseen kannustimeen on kuitenkin suuri: tempputyöllistämällä tai parin tunnin aktivoinnilla voidaan kaunistella työttömyyslukuja ja näin vältetään sakkomaksut.

Miten asia hoidetaan tulevassa maakuntamallissa kunnissa, joilta on viety mahdollisuus järjestää itse Sote-palvelunsa? Pitääkö kuntien maksaa siinäkin tapauksessa, että resurssit ja päätösvalta on viety sekä mahdollisuus vaikuttaa asiaan esimerkiksi työpaikkojen luomisessa?

Valtio välttelee vastuuta pitkäaikaistyöttömistä työntämällä heidät kuntien hoidettavaksi ja lisäksi maksattaa sen myös kunnilla. Eikö sanktio kuuluisi taholle, jonka tehtäväksi se ensisijaisesti on annettu, eli TE-keskuksille? En haluaisi uskoa, että järjestelmä on tarkoituksella tehty hankalaksi, jotta satojen miljoonien rahavirta kunnilta valtiolle taattaisiin.