16. marras, 2015

Valikoivaa viestintää vapaakauppasopimuksesta

EU ja Yhdysvallat ovat kesästä 2013 neuvotelleet vapaakauppasopimusta (TTIP) jonka virallinen tarkoitus olisi poistaa kaupan esteitä ja avata uusia mahdollisuuksia sääntelyn yhdenmukaistamiselle. Neuvotteluja ei käydä yksittäisten kansallisparlamenttien  kanssa vaan EU:n kanssa, suljettujen ovien takana.  EU siis  tekee sopimuksen, joka tulee sitomaan jäsenmaat.

 Sopimusta on USA:lla ei valtiona ole sellaista toimintaa, jolle sen pitäisi hankkia tulli- tai muitakaan etuja. Joten se  käy vapaakauppaneuvotteluja suuryritysten lobbarina. TTIP:n  kannattajat ovatkin lähinnä monikansallisia yrityksiä jotka toivovat, että "kaupalle haitalliset" säädökset eliminoidaan.

Jo julkilausuttujen tavoitteiden listalla on myös yksityistäminen. USA on systemaattisesti yksityistänyt koulutusta, terveydenhuoltoa, sosiaalitoimea ja tämä on johtanut eriarvoistumiseen koulutuksen ja terveyden suhteen. Vain varakkaat kykenevät ottamaan vakuutuksia sairauden ja onnettomuuksien varalta ja hankkimaan hyvää koulutusta lapsilleen. TTIP tulisi ohjaamaan Suomea Yhdysvaltalaiseen malliin,  joka on  koulutuksen periytyvyydellä mitattuna yksi maailman epätasa-arvoisimpia.

Yhdysvalloissa yliopistojen toimintaa ei säädetä laissa, vaan koulutus on palvelu, jota voivat tarjota voittoa tavoittelevat yritykset. Meillä Suomessa koulutusta pidetään ihmisoikeutena, joka kuuluu kaikille varallisuudesta riippumatta.

Vapaakauppasopimukseen kytketty Investointisuoja tulee uhkaamaan kansallista päätöksentekoa. Suomeen investoineet yritykset voisivat haastaa valtion oikeuteen, mikäli kokevat että valtio laatii lakeja, jotka haittaavat heidät toimintaansa. Esimerkiksi jos haluamme  parantaa työntekijöiden oikeuksia tai tiukentaa luonnonsuojelulakeja.  Käräjät käydään suljettujen ovien takana ns. välimiesmenettelynä, johon asianosaisilla ei ole valitusoikeutta.

EU:lla on tiukemmat kuluttajansuojat ruuantuotannossa kuin USA:lla ja on todennäköistä, että EU joutuu sopeutumaan Yhdysvaltojen väljempiin säädöksiin.

Vapaakauppasopimusta mielikuvamarkkinoidaan "työllistävällä vaikutuksella".Samalla tavalla markkinoitiin yhteisöveron alennusta. Toisin  kuitenkin kävi. Työttömyys on niin suuri ongelma tällä hetkellä, että kuullessamme tuon kaikkien hartaasti toivovan lupauksen emme uskalla sitä kyseenalaistaa. Työpaikkoja syntyisi lähinnä yhdysvaltoihin, missä työlainsäädäntö on kevyempää ja ammattiyhdistykset heikompia kuin meillä.

Jos kaupan esteenä pidetään tuontitulleja, ne voidaan yksinkertaisesti poistaa. Vapaakauppaa itsessään en siis vastusta, vaan siihen kytkettyjä muita sopimuksia. Miksi julkisuudessa jätetään kertomatta siihen kytketyt sopimukset, kuten investointisuoja ja välimiesmenettely?  TTIP:ssä ei ole kyse pelkästään kaupan vapautuksesta, vaan koko yritystoiminnan toimintaympäristön muutoksesta, jossa suuryrityksille annetaan lisää vapauksia. Onko sopimuksen varjolla tarkoitus ajaa jotain muuta, mitä yksinään ei missään tapauksessa hyväksyttäisi?