19. syys, 2014

Mielipidekirjoituksiani lehdissä

 Rahoitetaanko asumisen kalleus asumistuilla?

Asumismenot vievät kasvavan osan käytettävissä olevista tuloista. Verotusta, pienten ruokakuntien lisääntymistä ja energian hintaa yleisesti syytetään kasvavista kustannuksista, mutta mitä muita syitä löytyy?

Palvelujen keskittäminen lisää muuttohalukkuutta keskuksiin. Asuntojen hinnat nousevat keskuksissa ja romahtavat maaseudulla. Jos asunto ei mene kaupaksi, on se arvoton. Suuri osa varallisuudesta on kiinni asunnossa, joten alammeko nähdä tapauksia, joissa vaaditaan korvauksia menetetystä omaisuudesta?

Autioituville kylille jää kalliisti rakennettu infrastruktuuri hyödyntämättä. Eli keskittäminen nostaa asumisen kustannuksia, kun jo rakennettu infra joudutaan rakentamaan uudelleen.

Koulutuksen keskittäminen johtaa usein siihen, että  keskuskaupunkeihin opiskelemaan  tulevat nuoret myös jäävät keskuksiin - vaikka työttömäksi - mieluummin kuin palaavat seuduille, joista palvelut on viety. Osa kasvavasta akateemisesta työttömyydestä johtuu siitä, että esimerkiksi perheelliset eivät vapaaehtoisesti muuta seudulle, jossa kouluverkkoa ja palveluja on karsittu. Joten myös elinkeinoelämä kärsii, kun työn tarjonta ja kysyntä eivät  kohtaa ja lisäksi syntyy uusia asumis- ja toimeentulon asiakkaita.

Samanaikaisesti työn ja palvelujen perässä muuttavista syntyy uusi köyhälistö keskuksiin. Kun pääkaupungissa asumista ei pysty siivoojan palkalla maksamaan, joudutaan turvautumaan asumistukeen.

Kela maksoi asumistukia 2014 yhteensä 1 523 miljoonaa euroa. Asumistukimenot ovat kasvaneet viimeiset kuusi vuotta. Tyypillinen tukea saava asuu suurten kaupunkien vuokra-asunnossa. Helsingissä asumistukia saavien määrä oli maan suurin, noin 17 % kaupungin väestöstä.

Tukijärjestelmää on syytä arvioida uudelleen. Asumisen valikoiva tuki on luonnollisesti välttämätöntä, jotta pienituloisille turvataan kohtuullinen asunto. Tasainen tuki kaikille ei paranna pienituloisten asemaa asuntomarkkinoilla. Asumistuki nostaa asuntojen hintoja ja vuokria, sillä se vaikuttaa suoraan asunnosta saatavaan tuottoon.

Asuntolainan verovähennysoikeutta ollaan onneksi asteittain laskemassa, joten sen osuus asuntojen hintakehityksessä pienenee. Matalien korkojen ohella se helposti ohjaa kohtuuttomiin investointeihin. Asuntoluottoja myöntävillä pitää olla vastuu asuntokuplan muodostumisesta ja asunnoille on oltava korkeampi omarahoitusosuus.

Edullisten vuokra-asuntojen riittämätön tarjonta nostaa myös asumisen hintaa, joten tässä pallo on poliittisilla päättäjillä. 

Kun mietitään ratkaisua asumisen kustannuksiin, on  huomioitava palapelin osien keskinäinen riippuvuus. Koulutuksen, asumisen, työpaikkojen ja palvelujen keskittäminen, asumistuki, asuntoluotot ja asuntojen riittävä tarjonta ovat kaikki osa suurempaa kokonaisuutta. 1 523 miljoonaa euroa asumistukea olkoon hyvänä konsulttina.

Arveluttava vapaakauppasopimus

EU ja Yhdysvallat ovat kesästä 2013 neuvotelleet sopimusta jonka virallinen tarkoitus olisi poistaa kaupan esteitä ja avata uusia mahdollisuuksia sääntelyn yhdenmukaistamiselle. Neuvotteluja ei käydä yksittäisten kansallisparlamenttien  kanssa vaan EU:n kanssa.  EU siis  tekee sopimuksen, joka tulee sitomaan jäsenmaat.

USA:lla ei valtiona ole sellaista toimintaa, jolle sen pitäisi hankkia tulli- tai muitakaan etuja. Joten se  käy vapaakauppaneuvotteluja suuryritysten lobbarina. TTIP:n (vapaakauppasopimus) kannattajat ovatkin lähinnä monikansallisia yrityksiä jotka toivovat, että "kaupalle haitalliset" säädökset eliminoidaan.

Jo julkilausuttujen tavoitteiden listalla on myös yksityistäminen. USA on systemaattisesti yksityistänyt koulutusta, terveydenhuoltoa, sosiaalitoimea ja tämä on johtanut eriarvoistumiseen koulutuksen ja terveyden suhteen. Vain varakkaat kykenevät ottamaan vakuutuksia sairauden ja onnettomuuksien varalta ja hankkimaan hyvää koulutusta lapsilleen. TTIP tulisi ohjaamaan Suomea Yhdysvaltalaiseen malliin,  joka on  koulutuksen periytyvyydellä mitattuna yksi maailman epätasa-arvoisimpia.

Yhdysvalloissa yliopistojen toimintaa ei säädetä laissa, vaan koulutus on palvelu, jota voivat tarjota voittoa tavoittelevat yritykset. Meillä Suomessa koulutusta pidetään ihmisoikeutena, joka kuuluu kaikille varallisuudesta riippumatta.

Suomessa yliopistojen yksityistämiseen ei olla vielä lähdetty. Jos vapaakauppasopimus astuu voimaan on vaarana, että Suomi ei voisi kieltää koulutusfirmoja asettamasta lukukausimaksuja siinä pelossa, että koulutusfirmat nostavat kanteen.

Investointisuoja tulee uhkaamaan kansallista päätöksentekoa. Kanadan kanssa tehty CETA voi myös johtaa siihen, että Suomi voi joutua käräjille kanadalaisen kaivosyhtiön kanssa. Ajatellaanpa sellainen  tilanne, että Suomi toteaa sopimuksen tekemisen jälkeen, että kyseinen kaivosyhtiö saastuttaa vesistöjä. Suomen on silloin pakko tiukentaa ympäristölakejaan ja kaivosyhtiö voi tällöin haastaa Suomen valtion käräjille menetetyistä tuloistaan. Onko suuryritysten etu tärkeämpi kuin luonnon suojelu?

Käräjät käydään suljettujen ovien takana ns. välimiesmenettelynä, jossa asianosaisilla ei ole valitusoikeutta. Tämä ei vastaa käsitystä länsimaisesta demokratiasta.

Yritykset siis voisivat haastaa valtiot oikeuteen, mikäli kokevat että valtio laatii lakeja, jotka haittaavat heidät toimintaansa. Esimerkiksi jos valtio haluaa parantaa työntekijöiden oikeuksia. Onko yrittäjäriski  siirrettävissä valtiolle?

EU:lla on tiukemmat kuluttajansuojat ruuantuotannossa kuin USA:lla ja on todennäköistä, että EU joutuu sopeutumaan Yhdysvaltojen väljempiin säädöksiin. Yhdysvalloissa hormonien käyttö lihantuotannossa on täysin yleistä. Entä miten geenimuunnellut kasvit vaikuttavat luonnon tasapainoon, kun ne pääsevät luontoon? Yhdysvalloissa syötetään tuotantoeläimille antibiootteja ennaltaehkäisevästi - toistaiseksi EU ei salli tätä. Yhdysvalloissa pinnaltaan huonontunutta lihaa voidaan pestä kloorilla ja myydä eteenpäin. Tätäkään Eu ei salli. Miksi suomalaisten terveyttä suojelevia kuluttajanoikeuksia halutaan heikentää?

Vapaakauppasopimusta mielikuvamarkkinoidaan "työllistävällä vaikutuksella".Samalla tavalla markkinoitiin yhteisöveron alennusta. Toisin siinä kuitenkin kävi. Työttömyys on niin suuri ongelma tällä hetkellä, että kuullessamme tuon kaikkien hartaasti toivovan lupauksen emme uskalla sitä kyseenalaistaa. Työpaikkoja syntyisi lähinnä yhdysvaltoihin, missä työlainsäädäntö on kevyempää ja ammattiyhdistykset heikompia kuin meillä. Kun yrittäjä perustaa firman tai investoi, onko hänen tavoitteenaan työllistää mahdollisimman monta vai taloudellinen voitto?

Jos kaupan esteenä pidetään tuontitulleja, ne voidaan yksinkertaisesti poistaa. TTIP:ssä ei ole kyse pelkästään kaupan vapautuksesta, vaan koko yritystoiminnan toimintaympäristön muutoksesta, jossa suuryrityksille annetaan lisää vapauksia.  Onko sopimuksen varjolla tarkoitus ajaa jotain muuta, mitä yksinään ei missään tapauksessa hyväksyttäisi?

Työn tarjonta lisää työpaikkoja?

Ymmärsinkö oikein, EVA:n mukaan työn tarjonta lisää työpaikkoja? EVA julkisti oman tutkimuksensa tammikuussa. Sen mukaan työperäinen maahanmuutto pitää kaksinkertaistaa, jotta työllisten määrä saataisiin

Joten se puoli taitaakin sitten olla jo kunnossa Suomen talousnäkymissä (sarkasmivaroitus).  Tällä hetkellä meillä on 300-750 000 työtöntä, riippuen siitä otetaanko mukaan työvoimakoulutuksessa olevat ja piilotyöttömät.

EVA;n raportin mukaan  työn tarjonta lisää työpaikkoja ja sen vuoksi maahanmuuttoa on kaksinkertaistettava. Todellisuus:  Suomessa on jo nyt runsaasti rakennusmiehiä Virosta ja Puolasta. Rakennusalalla työttömyys on 18%  ja ennustetaan nousevan talven aikana 25%:iin. Meillä on myös muiden alojen työttömiä,  joiden koulutus ja kokemus jää hyödyntämättä. Akateemisia työttömiä on jo lähes 50 000. Heidät on ensisijaisesti saatava työmarkkinoille, meillä ei ole varaa ottaa uusia tekijöitä koulutettavaksi, kun samanaikaisesti maksamme sadoille tuhansille sosiaalietuuksia.

Yrityksille halpa työvoima on houkutteleva vaihtoehto, mutta yhteiskunta maksaa laskun.  Työntekijän mukana tulee usein perhe. Jäävätkö he sosiaalituen varaan, työttömiksi, onko mukana lapsia joiden koulutus tulisi yhteiskunnan maksettavaksi?

EVA perustelee maahanmuuton lisäystä työvoimapulalla. Joillain aloilla se onkin edessä, esimerkiksi hoiva-alalla tulevien 10 vuoden aikana eläköityy jopa 40%  työntekijöistä samalla kun vanhusten määrä lisääntyy sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Kokemuksesta voin sanoa, että maahanmuuttajataustaiset ovat motivoituneita ja hyviä hoitajia.

Ensijaisesti on kuitenkin huolehdittava jo maassa olevien integroiminen. Meillä on jo nyt suuri joukko maahanmuuttajia, joilla on ennestään koulutusta. Pystymmekö tunnistamaan, tunnustamaan ja tarvittaessa täydentämään heidän osaamistaan niin, että he voisivat tehdä koulutustaan vastaavaa työtä? Ennen kuin lähdemme houkuttelemaan uusia työntekijöitä, on meidän varmistettava jo maassa oleville tarvittavaa koulutusta ja työpaikka.

Kaikille maahanmuuttajille on taattava riittävä kielitaito, ilman sitä integroituminen yhteiskuntaan ei onnistu. Lisäksi on annettava yhteiskunta- ja työelämäkoulutusta, jotta he osaavat hakea töitä ja toimia yhteiskunnassamme.

Entä kun työn tarve päättyy viiden vuoden kuluttua ja perhe on saanut kansalaisuuden? Tilataanko Suomeen aina suhdanteiden mukaan uutta työväkeä muutamiksi vuosiksi?

Kaikenlainen maahanmuutto pitää olla hallittua ja vastuullista. Kaikki tänne jo tulleet pitää ensin kotouttaa asianmukaisest.i Heitä ei pidä kohdella vain pelinappuloina, joita siirrellään tarpeen mukaan. On kaikkien etu, että jo maassa asuvat integroituvat mahdollisimman hyvin. Riski syrjäytymiselle on suuri jos jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Se on taloudellisesti kallista ja altistaa radikalisoitumiselle.

Suomeen mahtuu vielä paljon lisää ihmisiä, mutta perusteluksi ei riitä yritysten tarve saada halpaa työvoimaa.  Yritykset noukkivat rusinat pullasta ja laskun maksaja on yhteiskunta - me tavalliset veronmaksajat.

Tarvitaanko yhteiskunnassa kristillisiä arvoja?

Miltä kuulostaa yhteiskunta, jossa kunnioitetaan vanhempia, lapset opetetaan puhumaan totta silloinkin, kun se on heidän etujensa vastaista? Tai heikommista pidetään huolta myös silloin, kun on taloudellisesti tiukkaa? Jos nämä asiat kuulostavat itsestään selviltä, niin niiden pitääkin. Elämmehän demokraattisessa yhteiskunnassa, jonka arvot perustuvat kristillisiin arvoihin.

 Yhteiskunnissa, joissa ei ole kristinuskoon perustuvia arvoja, ei myöskään ole toimivaa demokratiaa eikä tasa-arvoa - mukaan lukien taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen tasa-arvo. Jos ei ole korkeampaa eettistä perustaa, ajaudutaan arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen ja tarpeiden mukaan. Jos johtavissa ja päättävissä asemissa olevien oma moraali ja oikeustaju on valikoivaa, niin miten he voivat perustella kansalaisille, että pimeästi ei saa teettää ikkunanpesuja työttömällä maahanmuuttajalla?

 Meille kristittyinä ihmisarvo on markkina-arvoa tärkeämpää, joten eriarvoistumista ja syrjäytymistä pitää estää turvaamalla tasapuoliset lähtökohdat kaikille. Haluamme suojella elämää sen kaikissa vaiheissa, myös luontoa. Emme voi lisätä kulutusta loputtomasti ja syödä resursseja tulevilta polvilta.

 Oikeudenmukaisuus ja moraali antavat raamit meidän toiminnallemme. Joskus moraaliset ratkaisut tehdään pelkän järjen avulla ja niitä perustellaan esimerkiksi taloudellisilla seikoilla tai mukavuudenhalulla. Siinä helposti mennään vahvempien ehdoilla. Kristilliset arvot suojelevat heikompia - ja  myös niille, jotka eivät Raamatun arvoja jaa.

 Meidän päätöksiimme pitäisi vaikuttaa absoluuttinen oikea ja väärä, jota ei voisi valikoivasti pilkkoa osiin ja käyttää itselleen sopivissa tilanteissa. Moraali ja oikeudenmukaisuus näyttävät kuitenkin olevan alisteisia yhteiskunnan muutoksille. Suomessa on viimeisten vuosien aikana kyseenalaistettu  kristillisiä arvoja ja arvoliberalismi on nostettu ihanteeksi.

 Arvoliberaali haluaa irti kaikista normeista ja säännöistä, jotta voisi toteuttaa toiveitaan ja tarpeitaan vapaasti. Jos eläisimme täysin ilman rajoituksia ja normeja, muodostaisimme normit ja säännöt omista tarpeistamme ja pyrkimyksistämme käsin. Jos ei ole mitään korkeampaa eettistä perustaa, voimme ajautua arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen mukaan. Lapsi, jonka elämästä puuttuu rajoja asettava aikuinen, ohjautuu median, kavereiden ja viihteen arvojen mukaan.

 Äärimmilleen viety markkinaliberalismi puolestaan haluaa vapautua kaikista esteistä,  jotta  ihmiset voisivat toteuttaa tavoitteitaan ja ajaa omaa etuaan. Tällainen kaikista rajoitteista vapaa kilpailu käyttää hyväkseen ihmisen ahneutta. Talouselämä kyllä hyötyy, mutta tässä mennään vahvojen ehdoilla. Äärimmilleen viety markkinaliberalismi luo epätasa-arvoiset lähtökohdat terveyden, koulutuksen, varallisuuden ja hyvinvoinnin suhteen. Varattomilla ja syrjäytyneillä olisi hyvin vaikeaa toteuttaa itseään ja tavoitteitaan. Joten vapaus olisikin vain vahvojen ja parempiosaisten vapautta valintoihin. Köyhät ja heikommat jäisivät sivuun jo lähtökohtaisesti. Eriarvoistuminen on myös uhka yhteiskunnan rauhalle ja turvallisuudelle. Kristittyinä haluamme säilyttää todelliset valinnanmahdollisuudet  kaikille, sillä meille jokainen ihminen on markkina-arvoa tärkeämpi, ainutkertainen ja tasa-arvoinen.

 Sekä markkina- että arvoliberaali karsastavat sääntöjä, rajoituksia että normeja, jotka kuitenkin suojelevat heikompia sekä ylläpitävät tasa-arvoa ja turvallisuutta. Kristittyinä haluamme säilyttää kristilliselle arvoille perustuvan hyvinvointivaltiomme, jossa heikommista pidetään huolta. Yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi korreloivat keskenään. Hyvinvointi lähtee varhaisvuosista ja sen vuoksi perheiden ja lasten hyvinvointia pitää tukea. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on lähdettävä heikomman asemasta. Esimerkiksi lapsen etu menee aikuisen toiveiden ja tarpeiden edelle.

 Kristittyinä meidän tulee painottaa oikeuksien ja velvollisuuksien tervettä tasapainoa ja vastuuta sekä lähimmäisen että omasta elämästä. Ja ennen kaikkea, oikeudenmukaisuuden pitää toteutua yhteiskunnallisessa päätöksenteossa silloinkin, kun se on ristiriidassa henkilökohtaisen edun kanssa.

Ruotsin terveysmalli lisää kansalaisten epätasa-arvoa

Kokoomusministeri Räty ajaa Ruotsissa toimivaa  Raha seuraa potilasta -mallia. Perusteluina mm. potilaan valinnanvapaus, tasa-arvo, jonojen lyhentyminen ja terve kilpailu palvelujen tuottajien välillä. Rahoitus Ruotsin mallissa on keskitetty verotus maakäräjillä, joita Ruotsissa on 20. Potilaalla on "rahasäkki", josta maakäräjät täyttää 70%. Loppu tulee valtionavusta ja asiakasmaksuista. Raha käytännössä seuraa potilasta sille palveluntuottajalle, jonka potilas itse valitsee.

Ruotsissa malli on johtanut kansalaisten epätasa-arvoon sekä sosioekonomisesti että alueellisesti. Yksityiset firmat eivät hakeudu syrjäkyliin, vaan jäävät varakkaimmille alueille, jossa on suhteellisen hyväkuntoista väestöä. Riksrevisionen (Ruotsin tarkastusvirasto) mukaan vuokralääkärien tarve Ruotsissa on edelleen suuri koko maassa ja erityisesti  suurten asutuskeskusten ulkopuolella.

Vakavammin ja vaikeimmin sairaiden hoitoonpääsy on Ruotsissa vaikeutunut ja terveyserot kasvaneet. Miten varmistetaan, että moniongelmaisille ja sairaimmillekin löytyy palveluntarjoajia? Hyötyjinä ovat siis suhteellisen hyväkuntoiset ja varakkaammat potilaat.

Hyötyjinä ovat  myös yksityiset palveluntuottajat, sillä julkinen raha ohjautuu potilaan valitsemalle palveluntuottajalle. Suomessakin Kelan raha seuraa potilasta yksityislääkärille jo nyt, joten miten rahat riittäisivät Ruotsin mallissa? Rahoitusmallissa varat kerätään keskitetysti maakäräjille.

Tuoko tämä säästöjä? Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston mukaan terveiden potilaiden lääkärissäkäynnit ovat lisääntyneet samalla kun sairaiden vähentyneet. Hoitokustannukset ovat kokonaisuutena kasvaneet. Valinnanvapaus on nostanut kustannuksia, koska tuottajille ei oltu asetettu kustannuskattoa. Piikki on siis ollut  auki.

Vanhukset ja moniongelmaiset, jotka ovat huonossa kunnossa, eivät pysty kilpailuttamaan palvelujaan.  Valinnanvapaus voi toteutua vain, jos palveluista on saatavilla  riittävästi luotettavaa ja ymmärrettävää vertailutietoa. Asiakkaan ulottuvilla on oltava todellista valinnanvaraa.  Palveluntuottaja ei myöskään saa kieltäytyä esimerkiksi moniongelmaisista potilaista.

Entä sitten  terve kilpailu palvelun tuottajien, sekä julkisen että yksityisen sektorin välillä ? Käytännössä tämä on Ruotsissa johtanut siihen, että kun suuria kokonaisuuksia kilpailutetaan, karsiutuvat pienet yrittäjät pois.

Yksi perustelu on jonojen lyhentyminen.  Miksi jonojen lyhentämiseen ei kokeilla kokeilla lääkäreiden kaksi/kolmivuorotyötä. Nyt kalliit laitteet ja tilat ovat vain osa-aikaisesti käytössä ja hoitajat ovat joka tapauksessa yölläkin töissä - miksi makuuttaa potilaita odottamassa kalliilla vuodepaikoilla?

Suomessa on hyvin toimivia sote-ratkaisuja omasta takaa, esimerkkinä Eksote. Eikö näitä kannattaisi kokeilla ensin? Sitä paitsi, Ruotsin hallitus on antanut lakiesityksen, jossa esitetään Raha seuraa potilasta - mallin lakkauttamista.

Suomi on paras maa asua

Newsweekin mukaan Suomi on maailman paras maa. Puutun muutamaan itselleni tärkeään kohtaan.

Koulutusta mitattiin mm. väestön koulutustasolla ja PISA:lla. Tässä Suomi oli ensimmäinen. Nyt kuitenkin ollaan leikkaamassa toisen asteen koulutukselta 260 miljoonaa ja se väistämättä ohjaa kouluverkon karsimiseen. Tutkimusten mukaan alueilla, joissa ei ole lukiota tai ammatillista koulutusta jopa 25% nuorista syrjäytyy.

Terveysmittauksessa olimme sijalla 17. Terveydenhuollossa on varmistettava kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet ennaltaehkäisevään ja perusterveydenhuoltoon. On vaarallista lähteä järjestelmään, jossa vain vakuutukset ottamalla voit varmista hyvän hoidon ja vain varakkailla olisi mahdollisuus vakuuttaa itsensä. Toisten sairauksilla ei pitäisi lähteä tavoittelemaan suuria voittoja.

Elämänlaadussa tutkittiin mm. varakkuuden jakautumista ja köyhien määrää. Yhteiskunta, jossa vahvat sanelevat, on vaarana, että omista eduista huolehditaan ensimmäisenä. Oikeudenmukaisuuden pitäisi toteutua silloinkin, kun se on omien etujen vastaista.

Talouden vireyden mittarina käytettiin mm. uusien yritysten markkinoille pääsyä. PK-yritykset ovat viime vuosina työllistäneet samalla kun suuret ovat irtisanoneet. Yhteisöveron alennusta perusteltiin sen työllistävällä vaikutuksella - toisin kävi. Veroalennus olisi pitänyt korvamerkitä. Paikallista pienyrittäjyyttä pitää tukea ja esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista helpotettava. Miten olisi Viron malli, jossa yritykseen jäävää voittoa ei veroteta - sillä lisättäisiin investointeja ja työllistymistä?

Poliittisen ympäristön laatuun tutkimuksen mukaan vaikuttaa demokraattiset vapaudet. Nyt tekeillä oleva Sote-uudistus vie kunnilta perustuslain vastaisesti itsehallintoa ja pienten kuntien mahdollisuudet vaikuttaa ovat käytännössä olemattomat. Valta keskittyy viidelle suurelle keskukselle.

Nyt tekeillä olevien päätöksien vaikutusta Suomen hyvinvointiin pitää kriittisesti arvioida. Miten varmistamme, että Suomi on paras maa asua lapsillemmekin? Miten pidämme huolta henkisestä ja aineellisesta hyvinvoinnistamme? Sisulla ja puhaltamalla yhteen hiileen selvisimme sodasta. Sodan seurauksistakin selvisimme, koska isovanhempamme rinta rinnan tekivät työtä, maksoivat sotavelat ja rakensivat meille hyvinvointivaltion. Yhdessä.

Meidän on myös pidettävä huolta sosiaalisesta-, terveydellisestä ja taloudellisesta tasa-arvosta. Ja ennen kaikkea,  oikeudenmukaisuuden pitää toteutua poliittisessa päätöksenteossa silloinkin, kun se on ristiriidassa päättäjän henkilökohtaisten etujen kanssa.

Seuraavat sodat käydään vedestä

Perustuslain mukaan vesi kuuluu kaikille eikä sitä voi kukaan omistaa. Kuka hyötyy sellaisen yksityistämisestä, jota jokaisen on pakko käyttää?

 Asioiden merkitys valkenee usein vasta kun niitä uhkaa menetys. Viime vuosisadan aikana vedenkäyttö on kuusinkertaistunut, eli kaksi kertaa enemmän kuin väestönkasvu samana aikana. Teollistuminen ja kaupungistuminen lisäävät vedenkulutusta. Veden kulutus ja energian tuotanto kulkevat käsi kädessä. Erityisesti liuskekaasun ja -öljyn poraamisteknologia saastuttavat sekä pinta- että pohjavesiä.

Väestön siirtyminen ylikansoittuneisiin kaupunkeihin johtaa riittämättömiin pohjavesivaroihin. Jo nyt 60 % Euroopan kaupungeista käyttää liikaa pohjavesiä. Maatalous on monin paikoin vaarassa vedenpuutteen vuoksi. Slummiutuminen johtaa puhdistamattomiin jätevesiin ja juomaveden puutteeseen. YK:n arvion mukaan 2025 mennessä kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kärsii vesipulasta.

Puhtaan veden saatavuutta rajoittavat saastuttavan teollisuuden ja kaivostoiminnan sekä maanviljelyn että eläin- ja ihmisulosteiden likaamat pohja- ja pintavedet. Karjan - ja jopa kalojen kasvatuksessa käytetyt antibiootit sekä myrkyllisiä ainesosia, lannoitteita, torjunta-aineita, lääkeylijäämiä ja kemikaaleja päätyy puhdistamattomina vesiin. Lisäksi vesistöön päässeet bakteerit, loiset  ja virukset kasvattavat riskiä elämälle. Yhdysvalloissa vesijohtovedestä löytyy jo vähintään 95 erilaista antibioottien ja antibakteria-aineiden jäämää.

Nestlén pääjohtaja on nimennyt veden maailman tärkeimmäksi elintarvikkeeksi. Hänen mukaansa veden hallinnointi pitää antaa liikemiehille. Nestle on maailman suurimpia juomaveden pullottajia, joten heidän tarpeitaan tällainen palvelisi loistavasti. Veden monopoli? Suomessa askel siihen suuntaan voisi olla vesilaitoksen yksityistäminen, koska energiakin on jo yksityistetty.

Veden kaupallistaminen on ollut jo vuosia Maailman kauppajärjestön WTO:n agendalla. Maailmanpankki ja suuret vesiyritykset edistävät järjestelmällisesti vesipalvelujen yksityistämistä. Lukuisat asiantuntijat edistävät veden uudelleenmäärittelyä kaupalliseksi hyödykkeeksi, myös eU on ilmeisen avoin näille tavoitteille.

Vedestä on siis tulossa globaalia kauppatavaraa. Vesi on jo nyt konfliktien lähde sekä kasvava osa turvallisuuspolitiikkaa.

Sijoituspankit suuressa maailmassa ovat jo lähteneet ostamaan makean veden lähteitä. Kun puhdas juomavesi alkaa olla kalliimpaa kuin auton bensa, pitää huolestua. Käydäänkö seuraavat sodat vedestä eikä öljystä?

Koulutuksen karsiminen sotii myös nuorisotakuuta vastaan

Kolmasosa toisen asteen oppilaitoksista on lakkautusuhan alla, mikäli hallitus pitää kiinni säästötavoitteistaan, uskoo Olli Luukkainen OAJ:sta.  Erityisesti pienet lukiot ovat lakkautusuhan alla. Opetusministeri Kiuru kuitenkin vakuuttaa, että koulutuksen saatavuuteen sillä ei ole vaikutusta, se olisi vain hallinnollinen säästö. Vaikka kaikki rehtorit ja sihteerit lomautettaisiin, ei sillä saavuteta tavoiteltua 260 miljoonan säästöä.

Jos säästötavoitteet johtavat koulujen välisen yhteistyön kehittämiseen yli kuntarajojen, on suunta oikea. Pelkkä lakkauttaminen olisi taantumista.

Koulutusverkon supistaminen tarkoittaa, että nuori joutuu valitsemaan opiskelupaikakseen muun kuin ensisijaisen toiveensa. Se tulee lisäämään keskeyttämisiä ja uudelleenkouluttautumisen tarvetta.

Keskittämällä toisen asteen koulutusta suuriin keskuksiin pakotetaan nuoret muuttamaan varhain kotoaan. Yksinasuvilla nuorilla esiintyy huomattavasti enemmän päihteiden käyttöä, opintojen keskeyttämistä, mielenterveyden ongelmia ja heikompaa terveyttä.  Kaikille muuttaminen ei ole mahdollista ja jos ei kotipaikkakunnalta löydy töitä, he jäävät tyhjän päälle.

Tutkimusten mukaan syrjäytyminen on jopa 25% sellaisilla paikkakunnilla, joilla ei ole toisen asteen koulutusta ollenkaan. Koulutuksen karsiminen on ristiriidassa nuorisotakuun kanssa. Lasku siirtyy sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreille.

Huonot asuinolot, työttömyys, alhainen koulutus  ja syrjäytyminen liittyvät yhteen. Jokainen syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa. Syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi myös sitä kautta, että syntyy työvoiman saatavuusongelma. Syrjäytyminen ei ole vain yksilön ongelma, vaan siitä kärsii myös läheiset.

Koulutuksen keskittämisellä on laaja-alaisia seurauksia. Muuttohalukkuus kasvaa, asuntojen hinnat nousevat keskuksissa ja romahtavat maaseudulla. Syntyykö uusi köyhälistö maalta muuttavista perheistä? Kun pääkaupungissa asumista ei pysty siivoojan palkalla maksamaan, niin työn tarjonta ja kysyntä eivät myös pysty kohtaamaan, elinkeinoelämäkin kärsii. Nuoret usein jäävät sille paikkakunnalle, jossa opiskelevat, joten maaseudun väestö vanhenee vääjäämättä.

Koulutuksen keskittäminen eriarvoistaa väestöämme voimakkaasti. Koulutuksen taso laskee syrjäseuduilla. Heikko koulumenestys on myös riski syrjäytymiselle. Koulutuksesta säästämällä toimitaan kuin se viiden pennin suutari, joka sai aikaan kuuden pennin vahingon.

Perheissä luodaan yhteiskunnan tulevaisuus

Parasta kasvupolitiikkaa on hyvä perhepolitiikka. Tasapainoisista lapsista kasvaa vastuullisia aikuisia. Tutkimusten mukaan kotihoito edistää alle kolmivuotiaiden hyvinvointia, sillä turvallinen kiintymyssuhde muodostuu ensimmäisten ikävuosien aikana.

Syrjäytyminen alkaa usein jo ennen syntymää ja huono-osaisuus periytyy. Erot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet  ja köyhyys lapsiperheissä on lisääntynyt. Tukemalla lapsiperheitä investoimme tulevaisuuteen. Paras tuki ei kuitenkaan ole aina rahallista.

Kasvatustyössä tarvitaan myös yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä. Me tarvitsemme toisiamme niin arjessa kuin juhlassa ja erityisesti nyt vahvat sosiaaliset tukiverkostot ovat tarpeen, kun yhteiskunnan apu ei aina riitä työttömyyden, yksinhuoltajuuden tai taloudellisten vaikeuksien keskellä. Yksi keskeisimmistä tarpeistamme on kuuluminen, joten ei jätetä ketään yksin, vaan tuetaan vanhemmuutta siellä,  missä  sitä kipeimmin tarvitaan.

Uuden sukupolven kasvattaminen on yhteiskunnan tärkein tehtävä. Taloudellinen kasvu, teknologian kehitys ja tieteelliset saavutukset menettävät merkityksensä, jos vastuunkantajia ei ole tai he eivät siihen kykene. Hyvin toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto, tasa-arvoinen koulutus ja oikeudenmukaisesti jakautunut hyvinvointi tukevat meitä tässä kaikkein tärkeimmässä tehtävässämme.

Lastemme hyvinvointi tänään kertoo minkälainen on yhteiskuntamme hyvinvointi huomenna.

Pitääkö valtion tukea yksityistä sote-sektoria?

Kela­korvaus on käytännössä yksityisen terveydenhuollon tukemista. Sen alkuperäinen tarkoitus oli tukea potilaiden valintamahdollisuuksia, mutta siitä on tullut terveydenhuoltoa vääristävä tekijä. Se ohjaa varoja ja osaamista erikoissairaanhoitoon ja yksityiselle puolelle. Köyhillä ei ole varaa käyttää yksityistä sektoria, joten kelakorvaus ei tue niitä, jotka tukea eniten tarvitsevat.

Kelaa rahoitetaan kahta kautta: veronmaksajat noin puolet ja vakuutetut sen toisenkin puolen sairaanhoitovakuutusmaksuna. Kela ehdottaa  nyt, että valtion yli miljardin osuus siirrettäisiin sote-alueiden maksettavaksi. Sote-alue vuorostaan keräisi rahat alueensa kunnilta.

Suurin yksityinen terveydenhuollon tuottaja Suomessa on monikansallinen Attendo. Myös Mehiläinen ja  Terveystalo ovat monikansallisia. Näille siirtyy jo nyt mittava summa valtion subventoimaa kela-avustusta.  Taitavalla verosuunnittelulla ne lisäksi kykenevät välttämään verojen maksun Suomeen.

Uudessa sote-järjestelmässä pienet ja keskisuuret, paikalliset yritykset kärsivät, sillä uudistus pyrkii suurempiin kokonaisuuksiin. Kilpailutuksissa pienet palveluntuottajat tullaan karsimaan. Suuret monikansalliset yritykset voittavat kilpailutukset  tilapäisellä alihinnoittelulla, mutta  palvelujen monopolisoituminen tulee nostamaan hintoja. Vapaa kilpailu on mahdollista vain riittävän suurille yrityksille.

Ratkaisu olisi kilpailulainsäädännön perusteellinen korjaus ja palvelujen pitäminen pieninä kokonaisuuksina. Keskittämisellä ei ole saatu säästöjä, esimerkkinä Pirkanmaan ensihoito, jonka kustannukset nelinkertaistuivat keskittämisen seurauksena. Terve kilpailu ilman monopoleja pitää  hinnat kurissa ja ohjaa kustannustehokkaaseen toimintaan.

Kelakorvausten poistoa pitää myös harkita. Yksityisellä puolella kysyntä ja tarjonta sekä terve kilpailu määrittelisivät hinnat.

Sote-uudistus keskittää palvelut

Ajettiinko Sote-uudistus läpi korvaamaan epäonnistunutta kuntien pakkoliitosta?

Nyt kuntiin lausuntokierrokselle lähtenyt sote-uudistus sisältää vielä paljon ongelmia. Ote  STM:n sivulta  "Uuden järjestämislain kriteeristöjen mukaisesti palveluja voidaan keskittää vain, mikäli palvelujen ... tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas toteuttaminen edellyttävät keskittämistä" eli käytännössä tuohon "tarkoituksenmukainen" kategoriaan voidaan laittaa miltei mitä tahansa.

Toinen ote "Keskeisinä tavoitteina...yhdenvertaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen turvaaminen koko maassa" Onko se yhdenvertaista, että  esim. Kihniöltä joutuu ajamaan 1,5 tuntia päästäkseen erikoissairaanhoitoon? Mitkä ovat kustannuslaskelmat matkakuluista ja menetetystä työajasta? Ehkä rasitus matkasta on jo niin suuri, ettei hoitoon ensinkään lähdetä. Se tosin toisi säästöjä luonnollisen poistuman kautta.

Lisääkö se yhdenvertaisuutta, että ambulanssin tulo kestää maaseudulla yli puolituntia, kun kiireellinen hoito pitäisi tulla alle 8 min.? Tuoko se todellakin säästöjä, sillä hyvin  toteutunut ensihoito säästäisi sairaala- ja poliklinikkakustannuksia? Entä ne inhimilliset kärsimykset, jotka epätasa-arvoisesta palvelusta koituvat?

Sote-uudistuksen toteuttamisessa pienet ja keskisuuret, paikalliset yritykset kärsivät, sillä uudistus pyrkii suurempiin kokonaisuuksiin ja työyhteisöihin, henkilöstön joustavampaan käyttöön jne. Rajataanko tulevissa kilpailutuksissa liian pienet palveluntuottajat pois? 

Kunnat eivät jatkossa pysty vaikuttamaan palveluiden hintaan. Nyt kuntien sote-menot vaihtelevat 2000-5000 e/asukas/vuosi. Uusi järjestelmä ei kannusta tehokkuuteen tai säästöihin. Järjestelmän pitäisi olla palkitseva eli jos kunta onnistuu ennaltaehkäisevässä työssä sen maksuosuudet laskisivat.

Keskittämistä perustellaan myös laadulla. Kiireellisissä tapauksissa etäisyys laskee laatua tuntuvasti. Kuinkahan monta synnytystä tapahtuu tulevina vuosina takseissa? Vaihtoehtoisesti kuinkahan monta turhaa, varmuuden vuoksi tapahtunutta lähtöä synnytykseen tulee, kun ei uskalleta jäädä odottelemaan?

Jos suuruuden ekonomia kannattaisi, menisi suurilla yksiköillä hyvin. Sosiaalipolitiikan asiantuntija professori Aila-Leena Matthiesin mukaan Euroopassa on todettu, ettei keskittäminen toimi eikä tuo hyötyä. Euroopassa tehdään jo paluuta pieniin yksikköihin. Onko Suomi tekemässä virheitä, joista muut jo palaavat?

Suomi myy rahapulassa metsiään ulkomaille

Keväällä metsähallitus vannoi, että suunniteltu metsähallituksen  metsätaloustoimintojen yhtiöittäminen ei missään tapauksessa johtaisi metsiemme myyntiin ulkomaille.  Silloin oltiin kiireellä yhtiöittämässä Metsähallituksen toimintoja omaksi yhtiökseen. Yhtiöittämiseen johtavaa lakia oli valmisteltu poliittisten intohimojen eikä asiaperustelujen pohjalta. Valmistelu oli tehty salassa, asiantuntijat sivuutettu ja sidosryhmät suljettu ulkopuolelle (Suomen kuvalehti 13/2014). Metsähallitusta seitsemän vuotta johtanut Jyrki Kangas oli tiukin asiaperustein vastustanut yhtiöittämistä. Hän erosi päivänä, jolloin metsäpoliittinen selonteko tuli eduskuntaan.

Metsähallitus on tehnyt viime vuosina ennätystuloksia ja tuloutukset valtiolle ovat kasvaneet. Vain Veikkaus ja Fortum tekevät enemmän tulosta kuin Metsähallitus (Suomen kuvalehti 13/2014). Eli kysymys ei ollut siitä, että metsähallitus tarvitsisi tukea toimintansa kehittämiseen. Metsähallitus omistaa kolmasosan Suomen pinta-alasta, joten ei ole yhdentekevää kuka niitä hallinnoi ja omistaa.

 Jos Metsähallitus olisi yhtiöitetty, niin ehkä se olisi jonain päivänä myyty rahapulassa eniten tarjoavalle, esimerkiksi Amerikkalaiselle eläkesäätiölle? Koska yhtiöittämishanke meni jäihin, ollaan nyt metsiämme myymässä suoraan ulkomaille. Monikansalliset yhtiöt tai rahastot tuskin metsiämme hoitavat sen jälkeen, kun ovat ne hakanneet. Ne häipyvät ennen kuin istutusvelvollisuus iskee.

Metsistä saataisiin tuloja valtion kassaan jatkossakin, mutta nyt ne myydään eniten tarjoavalle. Kyse on myös turvallisuuspolitiikasta.

Myydä voi vain kerran.

Kuka hyötyy keskittämisestä?

Aamulehdessä oli 5.8  Eva Backin mielipidekirjoitus, jossa hän sanoo "kaupungistumisella on suora kytkös taloudelliseen kasvuun".

Entä jos onkin toisinpäin eli vaurastuminen johtaa keskittymiseen? Palvelujen, työpaikkojen ja koulutuksen keskittäminen ajaa väestöä suuriin keskuksiin. Jos suurimmat investoinnit tehdään pääkaupunkiseudulle, niin  se ohjaa väestön sijoittumista ja luonnollisesti nostaa tuottavuutta siellä.

Keskittäminen johtaa luonnonvarojen ja maaseudulla olevan infrastruktuurin tuhlaukseen, sillä luonnonvarojen hyödyntäminen edellyttää lähelleen työntekijöitä ja palveluja. Myös pienet kaupat ja yritykset häviävät, sillä ne eivät pärjää kilpailussa. Kilpailu vähenee ja se nostaa hintoja. Väestön keskittyminen pariin keskukseen nostaa asumisen kustannuksia. Kun pääkaupungissa asumista ei pysty siivoojan palkalla maksamaan, niin työn tarjonta ja kysytä eivät myös pysty kohtaamaan, elinkeinoelämäkin kärsii.

Sote-uudistus osaltaan johtaa palvelujen keskittämiseen mutta myös palveluntuottajien eriarvoistumiseen. Pienet ja keskisuuret sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajat eivät pärjää kilpailutuksissa, sillä suuret, monikansalliset yritykset voittavat kilpailutukset tilapäisellä alihinnoittelulla yms. ja menetämme verot ulkomaille.

Kansainvälisen sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies kritisoi sote-uudista. Hänen mukaansa Euroopassa palataan jo pieniin yksikköihin.

Onko huomioitu kaikki keskittämisen  kustannukset, kuten lisääntyvät matkakulut, menetetty työaika, toiminnan uudelleen organisoimisen kustannukset ja uusinvestoinnit keskuksiin samalla kun jo rakennettu infrastruktuuri jää käyttämättömäksi?

Jos keskittäminen ei hyödytä luonnonvarojen käyttöä, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, valtion verotuloja, lähidemokratiaa eikä ainakaan niitä, joiden elinkeinonsa vuoksi on jäätävä autioituville kylille, niin kuka hyötyy keskittämisestä?

Kristilliset arvot suojelevat ihmistä ja elämää

Viime aikoina on julkisuudessa kysytty mihin KD:tä tarvitaan.  Hyvä kysymys! Yksi tärkeimmistä teemoistamme on  lasten ja perheiden hyvinvointi. Perheissä luodaan yhteiskunnan tulevaisuus.

Päivähoidon ulkoistaminen yhteiskunnalle on tavallaan osoitus hyvinvointivaltiosta, mutta lisääkö se hyvinvointia alle 3-vuotiailla? Tampereen yliopisto on tutkinut pienten lasten hyvinvointia pohjoismaissa ja kiistaton tulos on, että alle 3v. paras hoitomuoto on kotona. Sitä voidaan perustella niin kehityspsykologian kuin myös infektiotautiriskien näkökulmasta. Kristillisdemokraatit puolustavat perheiden valinnanvapautta lasten hoidossa ja haluavat tukea lasten kotihoitoa sekä taloudellisin keinoin että tukemalla vanhempia, jotka jostain syystä eivät selviä ilman apua.  Jos KD ei olisi ollut hallituksessa, olisi lapsilisien leikkaus ollut viisinkertainen, kuten eräät puolueet halusivat. Lapsiperheiden taloudellista tilannetta helpottaa myös lapsivähennys, jonka KD sai läpi.

Perheen ja työelämän yhteensovittamiseksi haluamme parantaa osa-aikatyön ja etätyöntekemisen edellytyksiä sekä työajan joustoja. Lastensuojelussa puolustamme  mm. sijaisvanhempien oikeutta vanhempainrahaan ja kotihoidontukeen.

 Alttius syrjäytymiseen alkaa jo varhaisvuosina. Eriarvoisuus lisääntyy ja samalla hyvinvointi ja varallisuus kasautuvat. Eriarvoistuminen ei ole ainoastaan epäoikeudenmukaista vaan myös turvallisuuskysymys. Syrjäytyminen ei ole pelkästään taloudellinen kustannus yhteiskunnalle, vaan se pitää nähdä ihmisarvoa loukkaavana.

Pysyvissä ihmissuhteissa luodaan perusturvallisuus ja lapsi, jolla on rajoja asettava aikuinen, ei ohjaudu viihteen, kavereiden tai internetin arvojen  mukaan. Arvotyhjiössä oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen mukaan.

Yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi ovat riippuvaisia toisistaan. Kristillisiä arvoja tarvitaan tukemaan yksilön hyvinvointia.

Kristilliset arvot suojelevat ihmistä ja elämää

Olen saanut lukuisia palautteita ja kyselyitä koskien median uutisointia puolueemme tilanteesta.  Ymmärrän hämmennyksen.  Olemmeko nyt luopumassa arvoista ja "uskontopuolueen"leimasta,  jotta saisimme kannatuksen nousuun? On hyvä, että vallitsevia käsityksiä kyseenalaistetaan, ovat ne sitten uusia tai vanhoja. Tosin joskus yksittäiset ulostulot leimaavat koko puolueen .  Kiitos median ja kyselyiden olen pohtinut mikä puolueessani on sellaista, mikä on luovuttamatonta. Voisin luetella tavoitteitamme alkaen  lähipalvelujen säilyttämisestä päätyen  pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan tukemiseen. Tai mitä konkreettista olemme jo saaneet aikaiseksi lasten ja perheiden hyväksi. Mutta mikä erottaa meidät muista puolueista? Mikä on se punainen lanka, joka vaikuttaa kaikissa päätöksissämme?

Aamulehden pääkirjoituksessa keskiviikkona 9. heinäkuuta kysyttiin "Mihin KD:tä tarvitaan?" Hyvä kysymys, sillä tänä päivänä puolueiden linjauksissa on vaikea nähdä eroja – ennen vaaleja kaikki ovat pienen, heikon ja työläisen puolella. Miten on vaalien jälkeen, millaista politiikkaa puolueet käytännössä tekevät?  Mikä on se arvopohja, joka päätösten takana vaikuttaa? Vai muuttuvatko arvot tilanteiden mukaan?

Markkinaliberaali haluaa vapautua kaikista esteistä,  jotta  voisi toteuttaa tavoitteitaan ja ajaa omaa etuaan. Tällainen kaikista rajoitteista vapaa kilpailu käyttää hyväkseen ihmisen ahneutta. Talouselämä kyllä hyötyy, mutta tässä mennään vahvojen ehdoilla. Äärimmilleen viety markkinaliberalismi luo epätasa-arvoiset lähtökohdat terveyden, koulutuksen , varallisuuden ja hyvinvoinnin suhteen. Varattomilla ja syrjäytyneillä olisi hyvin vaikeaa toteuttaa itseään ja tavoitteitaan. Joten vapaus olisikin vain vahvojen ja parempiosaisten vapautta valintoihin. Köyhät ja heikommat jäisivät sivuun jo lähtökohtaisesti. Eriarvoistuminen on myös uhka yhteiskunnan rauhalle ja turvallisuudelle. Kristillisdemokraatit haluavat säilyttää todelliset valinnanmahdollisuudet  kaikille, sillä meille jokainen ihminen on markkina-arvoa tärkeämpi, ainutkertainen ja tasa-arvoinen.

 Arvoliberaali puolestaan haluaa irti kaikista normeista ja säännöistä, jotta voisi toteuttaa toiveitaan ja tarpeitaan vapaasti. Jos eläisimme täysin ilman rajoituksia ja normeja, muodostaisimme normit ja säännöt omista tarpeistamme ja pyrkimyksistämme käsin. Jos ei ole mitään korkeampaa eettistä perustaa, voimme ajautua arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen mukaan. Lapsi, jonka elämästä puuttuu rajoja asettava aikuinen, ohjautuu median, kavereiden ja viihteen arvojen mukaan. Sekä markkina- että arvoliberaali karsastavat sääntöjä, rajoituksia että normeja, jotka kuitenkin suojelevat heikompia sekä ylläpitävät tasa-arvoa ja turvallisuutta. Kristillisdemokraatit haluavat säilyttää kristilliselle arvoille perustuvan hyvinvointivaltiomme, jossa heikommista pidetään huolta. Yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi korreloivat keskenään. Hyvinvointi lähtee varhaisvuosista ja sen vuoksi perheiden ja lasten hyvinvointia pitää tukea. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on lähdettävä heikomman asemasta. Esimerkiksi lapsen etu menee aikuisen toiveiden ja tarpeiden edelle.

Kristilliset arvot suojelevat ihmistä ja elämää ja sen vuoksi en voi niistä luopua.  "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" on hyvä elämänohje tänäänkin. Jospa edes sitä voisimme toteuttaa elämässämme ja päätöksissämme, niin olisi elämä hitusen helpompaa:)

Riitta Kuismanen

Sosiaali- ja terveydenhuollon opettaja,

KD Pirkanmaan piirin puheenjohtaja ja puoluehallituksen jäsen

Kristillisdemokraattien linja nostaa perheen etusijalle

Aamulehden pääkirjoituksessa keskiviikkona 9. heinäkuuta kysyttiin "Mihin KD:tä tarvitaan?" KD on kristilliseltä arvopohjalta toimiva yleispuolue, jonka toimintatapa on kristillinen tasajako - kullekin tarpeiden mukaan.

Meille ihmisarvo on markkina-arvoa tärkeämpää, joten eriarvoistumista ja syrjäytymistä pitää estää turvaamalla tasapuoliset lähtökohdat kaikille. Haluamme suojella elämää sen kaikissa vaiheissa, myös luontoa. Emme voi lisätä kulutusta loputtomasti ja syödä resursseja tulevilta polvilta.

KD painottaa vastuuta lähimmäisistä ja heikommista mutta myös omasta elämästä. Kunkin tahon tulee kantaa vastuu päätöksiensä seurauksista. Yksilökeskeisessä kulttuurissa oikeudet muistetaan, mutta vastuu ja velvollisuus mieluummin ulkoistetaan yhteiskunnalle, esimerkiksi lasten kasvatus.

Parasta kasvupolitiikkaa on hyvä perhepolitiikka ja yksilön hyvinvointi rakentuu varhaisvuosina. Tutkimusten mukaan alle 3-vuotiaiden paras hoitomuoto on kotona.Kristillisdemokraatit puolustavat perheiden valinnanvapautta ja haluavat tukea lasten kotihoitoa sekä taloudellisin keinoin että tukemalla vanhempia, jotka jostain syystä eivät selviä ilman apua.

Perheissä luodaan yhteiskunnan tulevaisuus. Lapsiperheiden aseman vahvistaminen oli KD:n ykköstavoite hallitusneuvotteluissa. Jos KD ei olisi ollut hallituksessa, olisi lapsilisien leikkaus ollut viisinkertainen, kuten eräät puolueet halusivat. Lapsiperheiden taloudellista tilannetta helpottaa myös lapsivähennys, jonka KD sai läpi.

Miltä kuulostaa yhteiskunta, jossa kunnioitetaan vanhempia, lapset opetetaan puhumaan totta silloinkin, kun se on heidän etujensa vastaista? Tai heikommista pidetään huolta myös silloin, kun on taloudellisesti tiukkaa? Jos nämä asiat kuulostavat itsestään selviltä, niin niiden pitääkin. Elämmehän demokraattisessa yhteiskunnassa, jonka arvot perustuvat kristillisiin arvoihin.

Yhteiskunnissa, joissa ei ole kristinuskoon perustuvia arvoja, ei myöskään ole toimivaa demokratiaa eikä tasa-arvoa - mukaan lukien taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen tasa-arvo. Jos ei ole korkeampaa eettistä perustaa, ajaudutaan arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen ja tarpeiden mukaan. Jos johtavissa ja päättävissä asemissa olevien oma moraali ja oikeustaju on valikoivaa, niin miten he voivat perustella kansalaisille, että pimeästi ei saa teettää ikkunanpesuja työttömällä maahanmuuttajalla?

Puolueena meillä on yhteiset, pysyvät arvot ja siksi toimintaamme on helppo ennustaa. Meitä äänestäneiden ei tarvitse pelätä ajammeko vielä vuodenkin kuluttua perheiden tai heikompien etua vai vetoammeko muuttuneeseen taloustilanteeseen. Meitä tarvitaan toimimaan johdonmukaisesti lasten ja perheiden hyvinvoinnin puolesta. Painotamme oikeuksien ja velvollisuuksien tervettä tasapainoa ja vastuuta sekä lähimmäisen että omasta elämästä. Ja ennen kaikkea, oikeudenmukaisuuden pitää toteutua poliittisessa päätöksenteossa silloinkin, kun se on ristiriidassa henkilökohtaisen edun kanssa.

Riitta Kuismanen

KD Pirkanmaan piirin puheenjohtaja

Puoluehallituksen jäsen

Tuoko uusi Sote-uudistus lääkärit takaisin terveyskeskuksiin?

Sosiaali­- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta on perusteltu mm. kuntien heikolla taloustilanteella. Kuntien menoista noin 40-50% on sosiaali-­ ja terveystoimen menoja. Kuntien velvollisuuksia on viime vuosina lisätty (nykyiseen 535 tehtävään) ja samalla valtion kunnille maksamaa rahoitusta pienennetty. Nämä muutokset ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että kuntien talous on kriisissä. Kunnat ovat tehneet ja edelleen tekevät hätäisiä korjausliikkeitä ja ulkoistavat mm. terveydenhuoltoaan. Suuret monikansalliset yhtiöt (esim. Attendo, Terveystalo ja Mehiläinen) usein voittavat kilpailutukset tilapäisellä alihinnoittelulla, nollatuloksella tai hyvin pienellä voitolla. Kunnat saavat hetkellisesti taloutensa kuntoon, mutta pitkällä tähtäimellä häviävät. Lisäksi verotulot valuvat veroparatiiseihin – Kela­korvauksilla kuorrutettuna.

Kela­korvaus on käytännössä yksityisen terveydenhuollon tukemista. Sen alkuperäinen tarkoitus oli tukea potilaiden valintamahdollisuuksia, mutta siitä on tullut terveydenhuoltoa vääristävä tekijä. Se ohjaa myös varoja ja osaamista erikoissairaanhoitoon. Köyhillä ei ole varaa käyttää yksityistä sektoria, joten Kela­korvaus ei tue niitä, jotka tukea eniten tarvitsevat.

Palveluseteli puolestaan on kehitetty nopeuttamaan erikoissairaanhoitoon pääsyä. Kun terveyskeskuslääkäri lähettää asiakkaan palvelusetelillä yksityiselle sektorille, kunta menettää mahdollisuuden kontrolloida syntyviä kustannuksia. Eräässä tapauksessa potilas sai palvelusetelin omasta kunnastaan yksityiselle lääkäriasemalle ja yksityislääkäri lähetti potilaan ”varmuuden vuoksi” talon kaikkiin perustutkimuksiin (magneetti, ­RTG, ­laboratorio yms.) Lääkärikeskusten laitteet yms. ovat usein yksityisen lääkärikeskuksen lääkäreiden omistuksessa. Kaiken tämän maksaa palvelusetelin antanut kunta.

Sen sijaan, että tuemme suuryrityksiä ja monikansallista terveydenhuoltoa, meidän pitäisi kehittää ja tukea perusterveydenhuoltoa ja kunnallista sektoria. Perusterveydenhuolto on ennaltaehkäisevää ja tulee halvemmaksi, kun taas erikoissairaanhoito on korjaavaa ja kalliimpaa. Nykyjärjestelmä sisältää yksityistä sektoria suosivia elementtejä ja suorastaan kannustaa lääkäreitä hakeutumaan töihin yksityiselle puolelle. Eräs suomalaisen järjestelmän erikoisuus on myös se, että julkisen puolen lääkärit voivat työskennellä samanaikaisesti myös yksityisellä puolella. Yhteiskunnan tulisi ripeästi korjata terveyskeskusten lääkäripulaan vaikuttavat epäkohdat. 

Toivottavasti nyt suunnitteilla oleva viiden sote-alueen malli ratkaisee monikanavaisuudesta johtuvat ongelmat, mutta takaako se, että lääkäripula reuna-alueilla helpottuu keskuskaupunkien johtamissa kuntayhtymissä?

Korjataanko nyt seurauksia eikä syitä?

Timo Kosonen, diplomi-insinööri (kd), Tampere

Riitta Kuismanen, sosiaali- ja terveydenhuollon opettaja (kd), Pirkkala

Suomen metsät voivat ajautua ulkomaiseen omistukseen

Metsähallituksen  metsätaloustoimintoja ollaan kiireellä yhtiöittämässä omaksi yhtiökseen. Lakia on valmisteltu poliittisten intohimojen eikä asiaperustelujen pohjalta. Valmistelu on tehty salassa, asiantuntijat sivuutettu ja sidosryhmät suljettu ulkopuolelle (Suomen kuvalehti 13/2014). Metsähallitusta seitsemän vuotta johtanut Jyrki Kangas on tiukin asiaperustein vastustanut yhtiöittämistä. Hän erosi päivänä, jolloin metsäpoliittinen selonteko tuli eduskuntaan. Vielä mielenkiintoisemmaksi asetelman  tekee se, että selonteosta  puuttui eräs oleellinen osa, juuri tuo yhtiöittämishanke. Eikö ole tärkeä tieto kuka metsämme tulevaisuudessa omistaa? Ministeri Koskisen mukaan yhtiöittäminen ei ole oleellinen osa selontekoa. Kuitenkin yhtiöittäminen on osoittautunut miltei itsetarkoitukseksi muutoksessa.

Metsähallitus on tehnyt viime vuosina ennätystuloksia ja tuloutukset valtiolle ovat kasvaneet. Vain Veikkaus ja Fortum tekevät enemmän tulosta kuin Metsähallitus (Suomen kuvalehti 13/2014). Eli kysymys ei ole siitä, että metsähallitus tarvitsisi tukea toimintansa kehittämiseen. Metsähallitus omistaa kolmasosan Suomen pinta-alasta, joten ei ole yhdentekevää kuka niitä hallinnoi ja omistaa.

Julkisuudessa sanotaan, että yhtiöittämisessä olisi valtio yksin omistajana. Ehkä aluksi. Mutta sitten vedottaisiin jälleen siihen, että valtio tarvitsee tuloja - ja saadakseen  hetkellisesti viivan alle pienemmän miinusmerkkisen luvun  siirtyisi tämäkin valtion yritys eniten tarjoavalle.  Jos Metsähallitus yhtiöitetään, on vaarana, että emme enää tiedä kuka tulevaisuudessa omistaa meidän metsämme. Amerikkalainen eläkesäätiö? Monikansalliset yhtiöt tuskin metsiämme hoitavat sen jälkeen, kun ovat ne hakanneet alas. Ne häipyvät ennen kuin istutusvelvollisuus iskee.  Mielestäni on oltava hyvin varovainen tiellä, joka johtaa kasvottomien yhtiöiden pääsyn valtiomme omaisuuden  hallinnoimiseen.

Pörssiyhtiöiden tavoite on tuottaa voittoa omistajille, ne eivät kanna sosiaalista tai moraalista vastuuta työntekijöistään tai yhteiskunnasta. Sen sijaan, että metsistä saataisiin tuloja valtion kassaan, niistä ollaan tekemässä sijoittajien rahasampo.

Riitta Kuismanen

Sosiaali- ja terveydenhuollon opettaja,

KD Pirkanmaan piirin puheenjohtaja

Pirkkala

Suuruuden ekonomia ei välttämättä tuo säästöjä

Jos suuruuden ekonomia kannattaisi, menisi isoilla kaupungeilla hyvin. Kuntaliitoksia puolustellaan mm. sillä, että hallintoa keventämällä muodostuu säästöjä. Hallinnon osuus on kuitenkin noin 5% kuntien menoista, suurin menoerä on sote-kustannukset. Kuntaliitokset eivät vähennä vanhusten määrää eikä lapsiakaan voi jättää hoitamatta.

Kiristyvän kuntatalouden taustalla on kuntien lisääntyneet velvollisuudet samalla kun valtionosuuksia on vähennetty. Ja tällä nyt perustellaan kuntaliitokset. Kunnat on esimerkiksi pakotettu kilpailuttamaan sote-palveluitaan eikä kunnissa aina ole riittävää kykyä kilpailuttamiseen. Esimerkiksi Attendo, tuo ruotsalainen yritys, jolla on viidessä maassa mittavat yritykset, yleensä voittaa kilpailutukset – tarjoamalla halvemmalla kuin muut. Sillä on varaa tehdä tappiolla muutama vuosi, ja saatuaan monopolin voi suvereenisti nostaa hintoja. Ja kuten tiedetään, verot päätyvät veroparatiisiin. Eli kunta menettää verotuloja. Tämä vain yksi esimerkki tilanteesta, johon kunnat on pakotettu. Saadakseen hetkellisesti sote-kustannukset alemmas, he ovat valmiit ulkoistamaan palvelujaan ja tämä lisää kunnan kurjistumista.  Tällä hetkellä Attendo on Suomen johtava yksityinen sote-palvelujen tuottaja.

Suurkuntia muodostamalla syntyy suuria palveluyksiköitä eikä pienillä, paikallisilla yrittäjillä ole mahdollisuuksia pärjätä kilpailutuksissa. Lisäksi suuria hankkeita valmistellaan usein kysymättä kentän asiantuntijoilta. Tuoreimpana esimerkkinä valtiovarainministeriön johtama it-hanke, jonka hinta nelinkertaistui virkavalmistelussa 120 miljoonaan euroon. Virossa vastaavanlainen maksoi 10 miljoonaa. (www.taloussanomat.fi/politiikka/2014 ). Pienellä yrityksellä ei ole varaa tuollaisiin virheisiin. Yritysfuusiot ja keskittäminen vähentävät tervettä kilpailua ja se usein johtaa laadun heikkenemiseen.

Ongelmaksi  muodostuu myös se, että vallan keskittyessä vastuu tuntuu laimenevan. Joskus vastuu ja velvollisuus hämärtyy kokonaan, kuten pankkikriiseissä on nähty. Voitot yksityistetään mutta tappio sosialisoidaan.

Riitta Kuismanen

KD, sosiaali- ja terveydenhuollon opettaja,

Pirkkala

Vuodepotilaiden siirtäminen laitoksesta palveluasumiseen tai kotiin ei onnistu ilman kuntoutusta

Mitkä ovat ne tekijät, jotka viimekädessä pakottavat vuodepotilaaksi?  Hyvin usein se on fyysinen toimintakyky. Tarkemmin sanottuna tasapaino ja alaraajojen lihasvoima ovat usein ne kriittiset tekijät, jotka pakottavat jäämään vuodepotilaaksi.  Jos esimerkiksi tasapaino ei riitä turvalliseen liikkumiseen, vaan potilas kaatuilee, niin jossain vaiheessa hän ei enää uskallakaan lähteä liikkeelle ja se taas laskee fyysistä toimintakykyä edelleen.

 Yksin asuvalle kaatuminen on realistinen pelon aihe. Kaatuminen on inhimillisen tuskan lisäksi yhteiskunnallisesti kallista. Lonkkamurtuma on yleinen kaatumisen seuraus ja  maksaa  murtuman jälkeisenä vuonna joidenkin laskelmien mukaan 22000 euroa potilasta kohden, ja jos henkilö ei kuntoudu murtuman jälkeen kotiin, vaan jää laitoshoitoon, kustannukset ovat 2,5-kertaiset eli 55000 euroa/potilas.

Kaatumisriskien arvioiminen mahdollisimman nopeasti jo ensimmäisen kaatumisen jälkeen on turvallisuuskysymys ja tulee säästämään inhimillistä tuskaa ja yhteiskunnan varoja. Kaatumisriskejä ovat esimerkiksi korkea ikä, heikko näkö, monilääkitys, huono tasapaino ja liikkumisvaikeudet.

Laitoshoidossa olevien kotiutus tai siirtäminen palveluasumiseen ei onnistu ilman kuntoutusta, sillä jo lyhytkin makuuttaminen laskee iäkkäiden toimintakykyä oleellisesti. Ajatus laitoshoidon vähentämisestä on erinomaisen hyvä, mutta onnistuu vain, jos kuntoutukseen ja kotipalveluihin  panostetaan. Laitoshoidon hinta on n. 14-kertainen esimerkiksi omaishoitoon verrattuna, joten investointi kuntoutukseen on kannattavaa sekä taloudellisesti että inhimillisesti.

Ennaltaehkäisevä kuntoutus on elämänlaatua parantavaa ja lisää aktiivivuosia ikääntyville. Korjaava hoito on reagoivaa ja tulee monin verroin kalliimmaksi. Ikääntyvän väestön määrä lisääntyy sekä absoluuttisesti että suhteellisesti, joten nyt on aika ryhtyä toimenpiteisiin.

Riitta Kuismanen

Sosiaali- ja terveydenhuollon opettaja

Pirkkala

Vanhemmuuden tukeminen torjuu syrjäytymistä

Hyvinvointimme perusta lähtee lapsuudesta. Tampereen yliopisto on ollut lähes parinkymmenen vuoden ajan mukana yhteispohjoismaisessa pienten lasten hyvinvointia koskevassa tutkimuksessa. Sen mukaan kotihoito edistää alle kolmivuotiaiden hyvinvointia, sillä turvallinen kiintymyssuhde muodostuu ensimmäisten ikävuosien aikana.

Nuorten perheiden taloudellinen asema ei saisi olla esteenä perheen perustamiselle eikä alle kolmivuotiaiden lasten hoitamiselle kotona. Päiväkotien yksi tarkoitus on ollut tasapäistää lasten varhaisvuosia, mutta se on tarkoituksenmukaisempaa niiden kohdalla, joilla on tavalla tai toisella puutteelliset kotiolot. Esimerkiksi lasten kotihoidon tuki ja pienten lasten vanhempien osapäivätyön tukeminen ovat konkreettisia tapoja tukea vanhemmuutta.

Syrjäytyminen ei ole koskaan vain yksilön ongelma, sillä se heijastuu aina myös lähiympäristöön ja kertaantuu sukupolvien ketjussa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemä tutkimus osoittaa, että syrjäytyminen alkaa jo ennen syntymää. Tutkimuksen mukaan hyvinvoinnin tukeminen on aloitettava varhain ja siihen on satsattava aidosti. Lasten tilanne pitäisi ottaa huomioon aina, jos vanhemmilla on ongelmia. Jos puutumme ongelmiin vasta niiden ilmaannuttua, on sama kuin jäistä tietä ei kustannussyistä hiekoitettaisi ja reagoitaisiin vasta, kun vahinko on jo tapahtunut.

Onko lasten huostaanotto houkuttelevampi vaihtoehto kuin perheen ja vanhemmuuden tukeminen?

Viranomaisten on joskus helpompi siirtää lapsi omasta perheestään sijaishuoltoon, kuin lähteä miettimään, miten perheen kykyä hoitaa omaa lastaan tuettaisiin. Mielenterveys- ja päihdeongelmien hoitoon ei löydy riittävästi poliittista tahtoa, koska ongelmat koskevat pientä väestönosaa ja ne nähdään edelleen itse aiheutettuina. Pienikin toteutunut konkreettinen toimenpide on parempi, kuin ilmaan leijumaan jääneet suuret suunnitelmat. Esimerkiksi lastensuojelun perhetyöhön kaivataan kipeästi lisää resursseja vanhemmuuden tukemiseksi. Lisäksi yhteiskunta voisi tukea kolmannen sektorin toimintaa, sillä sosiaalisen tuen käytännön toteutus on jäänyt pitkälti sen vastuulle.

Me Kristillisdemokraatit haluamme taata jokaiselle lapselle samanarvoisen ja turvallisen lähtökohdan elämälleen. Tämä mahdollistuu tukemalla perheitä. Näkemyksemme mukaan sote-uudistuksessa painottuu terveydenhuollon uudistaminen sosiaalihuollon uudistamisen kustannuksella. Näin siitäkin huolimatta, että sosiaalinen tuki on usein ennaltaehkäisevää ja vähentää myös terveyspalveluiden tarvetta. Korjaava liike on aina vaikeampi hallita kuin ennakoiva ja tulee huomattavasti kalliimmaksi.

KD:n Pirkanmaan piirihallituksen puolesta,

FM Tuija Jokela, YTM Riitta Kuismanen ja YTL Susanna Palomäki

Keskittämisen hinta

Voimakas seutukuntien kehittäminen eli käytännössä keskittäminen tapahtuu usein haja-asutusalueiden kustannuksella. Tämä tarkoittaa, että haja-asutusalueelle rakennettu infrastruktuuri (päiväkodit, koulut, asunnot, parkkipaikat ja muu yhdyskuntarakenne) jää käyttämättömäksi ja joudutaan kalliisti rakentamaan uudestaan, joten missä ovat luvatut säästöt ja hyödyt?

Palveluiden karsiminen haja-asutusalueilta pakottaa ihmiset muuttamaan suuriin asutuskeskuksiin. Uudet yritykset hakeutuvat myös suuriin keskuksiin ja tyhjiä toimitiloja jää käyttämättömiksi. Koulutuksen keskittäminen johtaa puolestaan siihen, että nuorempi sukupolvi jää pysyvästi opiskelupaikkakunnalleen, mikä omalta osaltaan lisää autioitumista. Tämän kaltainen muuttoliike nostaa hallitsemattomasti asumiskustannuksia keskuksissa. Samalla se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan palveluiden saatavuuden ja laadun suhteen.

Edellä on kyse ainoastaan taloudellisesti mitattavista menetyksistä. Mikä on hinta esimerkiksi yhteisöllisyyden menettämisestä?

”Kuntajaon kehittämisen tavoitteena on elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne, joka vahvistaa kunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä.” (Kuntarakennelaki/28.6.2013/478) Haja-asutusalueiden autioituminen on mielestämme ristiriidassa edellä mainitun lain kanssa. Elinvoimaisen maaseudun ylläpitäminen edellyttää sen sijaan pysyviä elinkeinorakenteita. Syrjäseutujen paikalliselle yrittäjyydelle ja innovatiivisille palvelutuotannon vaihtoehdoille tulisi antaa mahdollisuus. Hyvänä esimerkkinä on Jumesniemen kyläyhdistys. (Kts. www.jumesniemi.fi)

Peltoja ja metsiä on hyödynnettävä monipuolisesti – siinä on toinen esimerkki siitä, miten voimme kehittää elinvoimaista maaseutua. Metsäteollisuus on tukeutunut yksipuolisesti paperituotantoon, jonka vähentyessä on panostettava esimerkiksi puurakentamisen ja puun jalostamisen kehittämiseen. Omavaraisuus ruuan suhteen on sekä turvallisuuspoliittinen että taloudellinen asia. Sen sijaan, että tukisimme huoltovarmuutta ja puhdasta ruuantuotantoa, tuemmekin Keski-Euroopan maataloutta. Käytännön esimerkki: Jos puolalaiset tomaatit maksavat euron kilo, niin EU:n antama maataloustuki niiden kasvatukseen, kuljetukseen ja varastointiin on mittava. Emmekö mieluummin tukisi kotimaista työtä ja tuotantoa pitäen samalla koko Suomen elinvoimaisena?

KD Pirkanmaan piirin puolesta,

Tuija Jokela; Riitta Kuismanen  ja Susanna Palomäki