Ratikka tulee moninkertaistamaan joukkoliikennekustannuksemme

Tämän hetkisen arvion mukaan ratikan rakentamiskustannukset Pirkkalalle ovat n. 60 miljoonaa euroa (josta valtio subventoi 30 %) Tämä tarkoittaa vuosittaista infrakustannusta kunnallemme yli 5 miljoonaa euroa. Joka vuosi. LIsäksi syöttöliikenteestä aiheutuvat kulut + lippujen subventointi. Tällä hetkellä Pirkkalan joukkoliikennekustannukset ovat vuosittain n. 700 000 euroa. Joten kustannuksen moninkertaistuvat ja ratikka hyödyntää vain osaa kuntalaisia.

Esitin huoleni ennaltaehkäisevistä HyTe-palveluista valtuustossa 21.9

Valtuustoaloitteeni lapsiperheiden varhaisesta tuesta

Lehdissä julkaistuja mielipidekirjoituksiani sivulla "Aivoni ajattelevi".

Studio Partolasssa pormestaripaneeli 24.2. Hyvähenkistä keskustelua mukavassa seurassa.

Lehdissä julkaistuja kirjoituksiani sivulla "Aivoni ajattelevi". Ajatukset ovat täysin omiani ja vastaan niistä itse 🙂

"Riitta on ahkera ja idearikas, luotettu ja pidetty vaikuttaja, jolle ihmisten hyvinvointi on päätöksenteon keskiössä."    Sari Essayah, MEP 2009-2014, kansanedustaja 2003-2007

"Riitta Kuismanen on ehdokas, jolla on elämänkokemuksensa kautta laajaa kansainvälistä näkemystä. Hänellä on erityisosaamista sosiaali- ja terveydenhuollosta ja opettajana hän tuntee sekä koulutuspolitiikan kipukohtia että nuorten elämää. Olen oppinut tuntemaan hänet idearikkaana, innostavana ja luovana persoonana. Riitta kuuluu niihin todella harvoihin suomalaisiin ehdokkaisiin, joka pärjää arjessa vaikka kiinaksi!"   Marjo Anttoora, valtiosihteeri

"Riitta.
Rohkea, idearikas, innostava, tunnollinen, tasapuolinen, asiallinen.
Tosisanoja tosinaisesta.
Ei vähempää, mieluummin enemmän. Riitta Kuismanen. Luottamukseni arvonainen on luottamuksesi arvoinen."  Markku Kuusjärvi, toimitusjohtaja

KD kompassi Radio Deissä la 5.8.2017

https://soundcloud.com/kristillisdemokraatit/varapj-ehdokkaista-aanessa-santi-martinez-seka-riitta-kuismanen

Rajoja ja rakkautta (ylen nettisivut 7.10.2014 klo 23:41)

Yleisön joukossa istuneet nuoret penäsivät aikuisten vastuuta kiusaamisesta. Samaa peräänkuulutti sosiaalipsykologi, sosiaali- ja terveydenhuollon opettaja Riitta Kuismanen.

Hän korosti, että koulukiusaamisen taustalta löytyvät lapsuudessa omaksutut arvot ja asenteet. Yläasteella ollaan jo kymmenen vuotta myöhässä.

– Kyllä niitä opettajia on helppo syyttää siitä, mitä vanhemmilta on joskus jäänyt tekemättä. Nyt mä tietyllä tavalla syytän vanhempia.

Keskustelijoista Duudsoneiden Jukka Hildén kokee, että hänestä tuli kiusaaja, koska hänellä ei ollut riittävästi rajoja.

– Vanhemmat, antakaa lapsillenne rakkautta, mutta asettakaa myös ne rajat. Rajat tuovat sen turvan, että ne tietää mitä saa tehdä ja mitä ei.

http://yle.fi/uutiset/a2_koulukiusaamisilta_opettajia_on_helppo_syyttaa_siita_mita_vanhemmilta_on_joskus_jaanyt_tekematta/7515517

A2-kiusaamisilta 7.10.2014

Olin keskustelijana Ajankohtaisen kakkosen keskusteluillassa. Saimme kuulla riipaisevia tosielämän kertomuksia siitä, mitä kiusaaminen on monen kohdalla ollut ja edelleen on. Mielenkiintoisia kommentteja ja joitain ratkaisujakin kiusaamisongelmaan löytyi:)

Katso ohjelmat  ylen areenalta:

http://areena.yle.fi/tv/2151997

http://areena.yle.fi/tv/2166868

19.3.2015

EU ja Yhdysvallat ovat kesästä 2013 neuvotelleet sopimusta jonka virallinen tarkoitus olisi poistaa kaupan esteitä ja avata uusia mahdollisuuksia sääntelyn yhdenmukaistamiselle. Nyt kysyn kuten Katekismus  "Mitä se tarkoittaa?"

Neuvotteluja ei käydä yksittäisten kansallisparlamenttien  kanssa vaan EU:n kanssa.  EU siis  tekee sopimuksen, joka tulee sitomaan jäsenmaat.

USA:lla ei valtiona ole sellaista toimintaa, jolle sen pitäisi hankkia tulli- tai muitakaan etuja. Joten se  käy vapaakauppaneuvotteluja suuryritysten lobbarina. TTIP:n (vapaakauppasopimus) kannattajat ovatkin lähinnä monikansallisia yrityksiä jotka toivovat, että "kaupalle haitalliset" säädökset eliminoidaan.

Jo julkilausuttujen tavoitteiden listalla on myös yksityistäminen. USA on systemaattisesti yksityistänyt koulutusta, terveydenhuoltoa, sosiaalitoimea ja tämä on johtanut eriarvoistumiseen koulutuksen ja terveyden suhteen. Vain varakkaat kykenevät ottamaan vakuutuksia sairauden ja onnettomuuksien varalta ja hankkimaan hyvää koulutusta lapsilleen. TTIP tulisi ohjaamaan Suomea Yhdysvaltalaiseen malliin,  joka on  koulutuksen periytyvyydellä mitattuna yksi maailman epätasa-arvoisimpia.

Yhdysvalloissa yliopistojen toimintaa ei säädetä laissa, vaan koulutus on palvelu, jota voivat tarjota voittoa tavoittelevat yritykset. Meillä Suomessa koulutusta pidetään ihmisoikeutena, joka kuuluu kaikille varallisuudesta riippumatta.

Suomessa yliopistojen yksityistämiseen ei olla vielä lähdetty. Jos vapaakauppasopimus astuu voimaan on vaarana, että Suomi ei voisi kieltää koulutusfirmoja asettamasta lukukausimaksuja siinä pelossa, että koulutusfirmat nostavat kanteen.

Investointisuoja tulee uhkaamaan kansallista päätöksentekoa. Kanadan kanssa tehty CETA voi myös johtaa siihen, että Suomi voi joutua käräjille kanadalaisen kaivosyhtiön kanssa. Ajatellaanpa sellainen  tilanne, että Suomi toteaa sopimuksen tekemisen jälkeen, että kyseinen kaivosyhtiö saastuttaa vesistöjä. Suomen on silloin pakko tiukentaa ympäristölakejaan ja kaivosyhtiö voi tällöin haastaa Suomen valtion käräjille menetetyistä tuloistaan. Onko suuryritysten etu tärkeämpi kuin luonnon suojelu?

Käräjät käydään suljettujen ovien takana ns. välimiesmenettelynä, jossa asianosaisilla ei ole valitusoikeutta. Tämä ei vastaa käsitystä länsimaisesta demokratiasta.

Yritykset siis voisivat haastaa valtiot oikeuteen, mikäli kokevat että valtio laatii lakeja, jotka haittaavat heidät toimintaansa. Esimerkiksi jos valtio haluaa parantaa työntekijöiden oikeuksia. Onko yrittäjäriski  siirrettävissä valtiolle?

EU:lla on tiukemmat kuluttajansuojat ruuantuotannossa kuin USA:lla ja on todennäköistä, että EU joutuu sopeutumaan Yhdysvaltojen väljempiin säädöksiin. Yhdysvalloissa hormonien käyttö lihantuotannossa on täysin yleistä. Entä miten geenimuunnellut kasvit vaikuttavat luonnon tasapainoon, kun ne pääsevät luontoon? Yhdysvalloissa syötetään tuotantoeläimille antibiootteja ennaltaehkäisevästi - toistaiseksi EU ei salli tätä. Yhdysvalloissa pinnaltaan huonontunutta lihaa voidaan pestä kloorilla ja myydä eteenpäin. Tätäkään Eu ei salli. Miksi suomalaisten terveyttä suojelevia kuluttajanoikeuksia halutaan heikentää?

Vapaakauppasopimusta mielikuvamarkkinoidaan "työllistävällä vaikutuksella". Samalla tavalla markkinoitiin yhteisöveron alennusta. Toisin siinä kuitenkin kävi. Työttömyys on niin suuri ongelma tällä hetkellä, että kuullessamme tuon kaikkien hartaasti toivovan lupauksen emme uskalla sitä kyseenalaistaa. Työpaikkoja syntyisi lähinnä yhdysvaltoihin, missä työlainsäädäntö on kevyempää ja ammattiyhdistykset heikompia kuin meillä. Kun yrittäjä perustaa firman tai investoi, onko hänen tavoitteenaan työllistää mahdollisimman monta vai taloudellinen voitto?

Jos kaupan esteenä pidetään tuontitulleja, ne voidaan yksinkertaisesti poistaa. TTIP:ssä ei ole kyse pelkästään kaupan vapautuksesta, vaan koko yritystoiminnan toimintaympäristön muutoksesta, jossa suuryrityksille annetaan lisää vapauksia.  Onko sopimuksen varjolla tarkoitus ajaa jotain muuta, mitä yksinään ei missään tapauksessa hyväksyttäisi?

Ymmärsinkö oikein, EVA:n mukaan työn tarjonta lisää työpaikkoja?14.2.2015 14:55

EVA julkisti oman tutkimuksensa tammikuussa. Sen mukaan työperäinen maahanmuutto pitää kaksinkertaistaa. EVA:n mukaan työn tarjonta lisää työpaikkoja. Joten se puoli taitaakin sitten olla jo kunnossa Suomen talousnäkymissä.

Tällä hetkellä meillä on 300-750 000 työtöntä, riippuen siitä otetaanko mukaan työvoimakoulutuksessa olevat ja piilotyöttömät. EVA;n raportin mukaan  työn tarjonta lisää työpaikkoja ja sen vuoksi maahanmuuttoa on kaksinkertaistettava.

Todellisuus:  Suomessa on jo nyt runsaasti rakennusmiehiä Virosta ja Puolasta. Rakennusalalla työttömyys on 18%  ja ennustetaan nousevan talven aikana 25%:iin. Meillä on myös muiden alojen työttömiä joiden koulutus ja kokemus jää hyödyntämättä. Akateemisia työttömiä on jo lähes 50 000. Heidät on ensisijaisesti saatava työmarkkinoille, meillä ei ole varaa ottaa uusia tekijöitä koulutettavaksi, kun samanaikaisesti maksamme sadoille tuhansille sosiaalietuuksia.

Yrityksille halpa työvoima on houkutteleva vaihtoehto, mutta yhteiskunta maksaa laskun. Työntekijän mukana tulee usein perhe. Jäävätkö he sosiaalituen varaan, työttömiksi, onko mukana lapsia joiden koulutus tulisi yhteiskunnan maksettavaksi?

EVA perustelee maahanmuuton lisäystä työvoimapulalla. Joillain aloilla se onkin edessä, esimerkiksi hoiva-alalla tulevien 10 vuoden aikana eläköityy jopa 40%  työntekijöistä samalla kun vanhusten määrä lisääntyy sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Kokemuksesta voin sanoa, että maahanmuuttajataustaiset ovat motivoituneita ja hyviä hoitajia.

Ensijaisesti on kuitenkin huolehdittava jo maassa olevien integroiminen. Meillä on  suuri joukko maahanmuuttajia, joilla on ennestään koulutusta. Pystymmekö tunnistamaan, tunnustamaan ja tarvittaessa täydentämään heidän osaamistaan niin, että he voisivat tehdä koulutustaan vastaavaa työtä?

Ennen kuin lähdemme houkuttelemaan uusia työntekijöitä, on meidän varmistettava jo maassa oleville tarvittavaa koulutusta ja työpaikka. Kaikille maahanmuuttajille on taattava riittävä kielitaito, ilman sitä integroituminen yhteiskuntaan ei onnistu. Lisäksi on annettava yhteiskunta- ja työelämäkoulutusta, jotta he osaavat hakea töitä ja toimia yhteiskunnassamme.

Entä kun työn tarve päättyy viiden vuoden kuluttua ja perhe on saanut kansalaisuuden? Tilataanko Suomeen aina suhdanteiden mukaan uutta työväkeä muutamiksi vuosiksi? Kaikenlainen maahanmuutto pitää olla hallittua ja vastuullista. Kaikki tänne jo tulleet pitää ensin kotouttaa asianmukaisesti.  Heitä ei pidä kohdella vain pelinappuloina, joita siirrellään tarpeen mukaan. On kaikkien etu, että jo maassa asuvat integroituvat mahdollisimman hyvin. Riski syrjäytymiselle on suuri jos jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Se on taloudellisesti kallista ja altistaa radikalisoitumiselle.

Suomeen mahtuu vielä paljon lisää ihmisiä, mutta perusteluksi ei riitä yritysten tarve saada halpaa työvoimaa.  Yritykset noukkivat rusinat pullasta ja laskun maksaja on yhteiskunta - me tavalliset veronmaksajat.

Alkoholin kustannuksilla katettaisiin kestävyysvaje12.2.2015 11:43

"Elämäntapojen muutos olisi helpoin tapa ratkaista terveydenhuollon rahoitusongelmat" oli otsikkona paikallisessa lehdessä ja sosiaali- ja terveydenhuollon opettajana olen samaa  mieltä. Yksi niistä on alkoholin suurkulutus ja sen aiheuttamat kustannukset. Seuraavana päivänä jokin taho oli kaivanut esille Keskustan vaaliohjelmasta kohdan, jossa ehdotettiin, että keskiolut olisi siirrettävä pois ruokakaupoista.  Siitä nousi valtava häly ja Sipilä joutui kiireesti vakuuttamaan, että olut pysyy kaupoissa. Onko alkoholi niin vaikuttava asia, että suurin puolue ei uskalla puuttua siihen? Pelko äänestäjien käyttäytymisestä ei saisi ohjata poliittista päätöksentekoa. Miksi  alkoholin haitoista ei saa puhua?

Puhutaan sitten leikkauksista, joilla yritetään saada kestävyysvajetta  pienemmäksi. Siirtämällä huonokuntoisia potilaita kotiin laitoshoidosta säästetään 300 miljoonaa. Usein se tarkoittaa heitteillejättöä. Me emme siis voi leikata enää vanhusten hoidosta, raja on jo ylitetty. Emme myöskään voi leikata lapsilta, sillä heidän varassaan on tulevaisuutemme. Tämän päivän lasten hyvinvointi kertoo millainen on huomisen yhteiskunta.

Emme  myöskään voi leikata  koulutuksesta tai karsia kouluverkostoa, sillä hyvä koulutus on investointi tulevaisuuteen. Syrjäytymisprosentti on 25% niillä nuorilla, joiden paikkakunnalla ei ole toisen asteen koulutusta. Jokainen syrjäytynyt tulee maksamaan miljoona euroa yhteiskunnalle (menetetty työ + sosiaali- ja terveydenhuoltokustannukset).

Ja nyt sitten niistä alkoholin kustannuksista. Tarkoituksella puhun  vain taloudellisista seurauksista, inhimilliset kärsimykset läheisille ja erityisesti lapsille ovat sitä mittaluokkaa, että eivät tähän kirjoitukseen mahtuisi.

Runsas kolmannes rikoksista tehdään alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena ja valtakunnallisesti päivystykseen tulevista potilaista 20–60 prosenttia on humalassa tai huumeissa. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Julkiselle sektorille tulee välittömiä kuluja terveydenhuoltoon, sosiaalitoimeen ja poliisille. Välillisiä kustannuksia ovat esim. tuotannon ja verotulojen menetykset. THL:n viimeisimmän laskelman mukaan välilliset kustannukset olivat 6 miljardia euroa. Alkoholin välilliset ja välittömät kustannukset Suomessa ovat laskutavasta riippuen 7- 14,5 miljardia vuodessa. Sillä katettaisiin lapsilisät sekä vanhustenhuolto. Miksi tästä ei uskalleta puhua?

Epäpätevyys ja rikokset riski potilasturvallisuudelle!19.1.2015 18:16

Hallituksen esitys 30.12. Suomeen tulevien terveydenhuollon ammattihenkilöiden tutkinnon oikeellisuudesta ja hakijan ammattipätevyydestä sekä rikosten ilmoitusvelvollisuudesta Valviralle on ajankohtainen ja potilasturvallisuuden kannalta tärkeä ja linjassa KD:n aiemmin tekemän lakialoitteen kanssa.

Nyt EU- tai ETA-alueen ulkopuolelta Suomeen tuleva lääkäri voi hakeutua lääkäriharjoittelijaksi jo ennen kuin Valvira on tarkistanut hänen tutkintonsa oikeellisuuden. Tällaisessa tilanteessa vastuu  on yksinomaan kyseisen yksikön vastaavalla ylilääkärillä. Miten turvataan potilasturvallisuus tällaisessa tilanteessa? Tavoitteena pitäisi olla, että hakija voi jatkossa toimia lääkäriharjoittelijana vasta sitten, kun hänen pätevyytensä on vahvistettu. Lisäksi hakija voisi suorittaa Valviran määräämän palvelun, lisäopinnot ja kuulustelun vasta saatuaan myönteisen päätöksen koulutuksen hyväksymisestä. Tämä parantaa sekä potilasturvallisuutta että hakijan omaa oikeusturvaa.

Huolestuttavaa ja potilasturvallisuuden kannalta riski on se, että Valviralla ei nykylainsäädännön mukaan ole oikeutta arvioida hakijan kielitaitoa laillistamisen yhteydessä. Riittävän kielitaidon arviointi on työnantajan vastuulla. Valviralle ehdotetaankin nyt mahdollisuutta tiukentaa kielivaatimuksia ja myös tämä  parantaa potilasturvallisuutta. Hoitoalan henkilökuntaa kouluttavana tunnen ongelman. Vaikka olisi kuinka hyvä, ahkera, tunnollinen ja ammattitaitoinen, niin heikko kielitaito laskee turvallisuutta väkisinkin. Sekä potilaan että ammattihenkilön. Monta erittäin hyvää opiskelijaa joudutaan hylkäämään hakuvaiheessa puutteellisen kielitaidon takia ja tämä ei ole kenenkään etu. On satsattava maahanmuuttajien kielikoulutukseen.

Toinen ongelma, jonka KD on tunnistanut jo pitkään, on että tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuus ammattitoiminnassa tehdystä rikoksesta on puutteellinen ja uhka potilasturvallisuudelle. On ongelmallista, että käräjäoikeuden on ilmoitettava Valviralle vain sellaisesta työn yhteydessä tehdystä rikoksesta, josta on tuomittu vankeusrangaistus. Eli sakkorangaistuksista ei tietoa tule Valviralle ollenkaan. Lisäksi ilmoitusvelvollisuus koskee vain ammattitoiminnassa tehtyjä rikoksia. Ammattitoiminnan käsite jättää ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle muut sairaalassa tapahtuvat rikokset, joista tuomitaan vankeusrangaistukseen. Muutkin rikokset voivat osoittaa, että  henkilö ei ole  sopiva terveydenhuollon ammattihenkilöksi.

Sakkorangaistukset terveydenhuoltotyössä pitää myös huomioida, kun arvioidaan henkilön sopivuutta. Esimerkiksi syyllistyminen lääkeanastukseen tulee myös ottaa ilmoitusvelvollisuuden pariin. Usein vaihtuvien sijaisten ja vuokratyöläisten valvonta on hankalaa ja mahdollisesta rikkeestä kiinnijääminen on hidasta. Nykyinen käytäntö saattaa  rohkaista joitain henkilöitä hakeutumaan vuokratyöläiseksi juuri tuosta edellä mainitusta syystä. Nyt tehdyssä esityksessä myös sakkorangaistuksista ilmoitettaisiin.

Valviran mahdollisuus valvoa terveydenhuollon henkilöstön toimintaa onnistuu vain, jos se saa riittävästi tietoa. Olemme puolueena 2009 esittäneet, että jo ennen kuin tuomioistuimen päätös on saanut lainvoiman, Valvira voisi kieltää ammattihenkilöä harjoittamasta ammattia. Tällä varmistettaisiin, että terveydenhuollossa eivät toimi henkilöt, jotka eivät ole hoitotyössä tarvittavan luottamuksen arvoisia. Eikä ole oikein, että satunnaisien väärinkäytöksien vuoksi terveydenhuollon ammattilaiset menettävät kansalaisten luottamuksen.

Fennovoima innovoimisen esteenä?1.1.2015 12:23

Suomen perinteisen energiapolitiikan uskottiin tulleen tiensä päähän. Toisin kuitenkin kävi ja sitkeän, molemminpuolisen lobbauksen jälkeen eduskunta päätti myöntää periaateluvan Fennovoiman uudelle ydinvoimalalle ja osakkaaksi sekä hankkeen laitetoimittajaksi Venäjän valtiollisen yhtiön Rosatomin.

Syntynyt päätös tuudittaa meidät uskomaan, että ongelma on energian suhteen ratkaistu. Ongelmia ja riskejä liittyy ydinvoimaan jo sinänsä. Sen ohella uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden kehittäminen jää helposti toissijaiseksi.

Ydinjätteet ja varsinainen ydinlaitos on sujuvasti suunniteltu Suomeen. Fennovoiman osakkaiden kesken jaetaan tuotettu sähkö, joten Rosatomin omistama osuus menee Venäjälle.  Päätös ei ratkaise ongelmaa energiaomavaraisuudesta.Ydinvoimala on riskialtis ja kallis sekä toteutumisaikataulu arvoitus. Lisäksi riippuvuus naapurimaasta lisääntyy ja päätös ydinvoimasta sitoo tulevatkin polvet.

Toinen huoli on, että onko tämä kuolinisku Suomen uusiutuvien energialähteiden teknologiakehitykselle? Suomessa on  korkeatasoista tekniikan osaamista ja toisaalta suuri tarve uusille nokioille. Suomessa uusiutuvan energian kehittäminen on vähäistä verrattuna Saksaan, Ruotsiin ja Tanskaan. Ehkä uusiutuvista energialähteistä ajatellaan vieläkin, että ne kuuluvat vain fanaattisille luonnonsuojelijoille eikä niillä ole taloudellista eikä tehokasta perustaa?

Mitä sitten pitäisi tehdä energiaomavaraisuuden ja kestävän kehityksen eteen? Ensinnäkin teollisuuden energiatehokkuutta pitäisi voimallisesti kehittää. Ydinvoimaloiden lauhdevedet pitäisi ottaa lämmöntuotantoon eikä päästää mereen. Raha on hyvä konsultti, joten hyvistä ratkaisuista kannattaisi palkita. Miksi ei järjestettäisi kehittämiskilpailua?

Energiaomavaraisuutta kehittämällä elävöityisi maaseutukin. Esimerkiksi päätehakkuiden tähteet ja olki. Sillä olisi lisäksi työllistävä vaikutus. Uusiutuvia energiaratkaisuja kannattaa kehittää varavoimaksi, esimerkiksi sähkökatkojen varalle. Akuilla varustettujen aurinkosähköpaneelien kysyntä lisääntyy aina myrskyjen myötä, voisivatko ne kuulua tulevaisuudessa rakennusmääräyksiin? Miten Suomi on varautunut laajaan ja pitkäkestoiseen sähkökatkokseen? Myrsky ja muiden vahinkojen korjaamiseen voi mennä jopa viikkoja. Olemme hyvin riippuvaisia elektroniikasta ja jos valtakunnan verkko notkahtaa olemme pulassa. Tällaisessa tapauksessa varajärjestelmät voisivat helpottaa elämää ja jopa pelastaa ihmishenkiä.

Ja ennen kaikkea uusiutuvan energian pientuotannolta on poistettava turhat lupamenettelyt ja sähköverkon liitäntämaksut. Suomessa ei tällä hetkellä ole mahdollista myydä ylijäämäsähköä verkkoon. Aurinkoenergian käyttöönottoa hidastaa myös se, että siitä on maksettava veroa, vaikka sitä tuottaisi vain omaan käyttöön (Yle.fi18.8.2014). Fennovoimapäätös ei saa muodostua innovoimisen esteeksi.

Viidessä eri maassa asuneena olen samaa mieltä: Suomi on paras maa asua 20.12.2014 19:27

Newsweekin mukaan Suomi on maailman paras maa.  Puutun muutamaan itselleni tärkeään kohtaan. Koulutusta mitattiin mm. väestön koulutustasolla ja PISA:lla. Tässä Suomi oli ensimmäinen. Nyt kuitenkin ollaan leikkaamassa toisen asteen koulutukselta 260 miljoonaa ja se väistämättä ohjaa kouluverkon karsimiseen. Tutkimusten mukaan alueilla, joissa ei ole lukiota tai ammatillista koulutusta jopa 25% nuorista syrjäytyy.

Terveysmittauksessa olimme sijalla 17. Terveydenhuollossa on varmistettava kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet ennaltaehkäisevään ja perusterveydenhuoltoon. On vaarallista lähteä järjestelmään, jossa vain vakuutukset ottamalla voit varmista hyvän hoidon ja vain varakkailla olisi mahdollisuus vakuuttaa itsensä. Toisten sairauksilla ei pitäisi lähteä tavoittelemaan suuria voittoja.

Elämänlaadussa tutkittiin mm. varakkuuden jakautumista ja köyhien määrää. Yhteiskunta, jossa vahvat sanelevat, on vaarana, että omista eduista huolehditaan ensimmäisenä. Oikeudenmukaisuuden pitäisi toteutua silloinkin, kun se on omien etujen vastaista.

Talouden vireyden mittarina käytettiin mm. uusien yritysten markkinoille pääsyä. PK-yritykset ovat viime vuosina työllistäneet samalla kun suuret ovat irtisanoneet. Yhteisöveron alennusta perusteltiin sen työllistävällä vaikutuksella - toisin kävi. Veroalennus olisi pitänyt korvamerkitä. Paikallista pienyrittäjyyttä pitää tukea ja esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista helpotettava. Miten olisi Viron malli, jossa yritykseen jäävää voittoa ei veroteta - sillä lisättäisiin investointeja ja työllistymistä?

Poliittisen ympäristön laatuun tutkimuksen mukaan vaikuttaa demokraattiset vapaudet. Nyt tekeillä oleva Sote-uudistus vie kunnilta perustuslain vastaisesti itsehallintoa ja pienten kuntien mahdollisuudet vaikuttaa ovat käytännössä olemattomat. Valta keskittyy viidelle suurelle keskukselle.

Nyt tekeillä olevien päätöksien vaikutusta Suomen hyvinvointiin pitää kriittisesti arvioida. Miten varmistamme, että Suomi on paras maa asua lapsillemmekin? Miten pidämme huolta henkisestä ja aineellisesta hyvinvoinnistamme?

Sisulla ja puhaltamalla yhteen hiileen selvisimme sodasta. Sodan seurauksistakin selvisimme, koska isovanhempamme rinta rinnan tekivät työtä, maksoivat sotavelat ja rakensivat meille hyvinvointivaltion. Yhdessä.

Meidän on myös pidettävä huolta sosiaalisesta-, terveydellisestä ja taloudellisesta tasa-arvosta. Ja ennen kaikkea,  oikeudenmukaisuuden pitää toteutua poliittisessa päätöksenteossa silloinkin, kun se on ristiriidassa päättäjän henkilökohtaisten etujen kanssa.

Ensin energia ja kaivokset, seuraavaksiko metsät ja viimeisenä vesi?13.12.2014 20:47

Perustuslain mukaan vesi kuuluu kaikille eikä sitä voi kukaan omistaa. Kuka hyötyy sellaisen yksityistämisestä, jota jokaisen on pakko käyttää?  Asioiden merkitys valkenee usein vasta kun niitä uhkaa menetys.

Viime vuosisadan aikana vedenkäyttö on kuusinkertaistunut, eli kaksi kertaa enemmän kuin väestönkasvu samana aikana. Teollistuminen ja kaupungistuminen lisäävät vedenkulutusta. Veden kulutus ja energian tuotanto kulkevat käsi kädessä. Erityisesti liuskekaasun ja -öljyn poraamisteknologia saastuttavat sekä pinta- että pohjavesiä.

Väestön siirtyminen ylikansoittuneisiin kaupunkeihin johtaa riittämättömiin pohjavesivaroihin. Jo nyt 60 % Euroopan kaupungeista käyttää liikaa pohjavesiä. Maatalous on monin paikoin vaarassa vedenpuutteen vuoksi.

Slummiutuminen johtaa puhdistamattomiin jätevesiin ja juomaveden puutteeseen. YK:n arvion mukaan 2025 mennessä kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kärsii vesipulasta. Puhtaan veden saatavuutta rajoittavat saastuttavan teollisuuden ja kaivostoiminnan sekä maanviljelyn että eläin- ja ihmisulosteiden likaamat pohja- ja pintavedet. Karjan - ja jopa kalojen kasvatuksessa käytetyt antibiootit sekä myrkyllisiä ainesosia, lannoitteita, torjunta-aineita, lääkeylijäämiä ja kemikaaleja päätyy puhdistamattomina vesiin. Lisäksi vesistöön päässeet bakteerit, loiset  ja virukset kasvattavat riskiä elämälle. Yhdysvalloissa vesijohtovedestä löytyy jo vähintään 95 erilaista antibioottien ja antibakteria-aineiden jäämää.

Nestlén pääjohtaja on nimennyt veden maailman tärkeimmäksi elintarvikkeeksi. Hänen mukaansa veden hallinnointi pitää antaa liikemiehille. Nestle on maailman suurimpia juomaveden pullottajia, joten heidän tarpeitaan tällainen palvelisi loistavasti. Veden monopoli?

Suomessa askel siihen suuntaan voisi olla vesilaitoksen yksityistäminen, koska energiakin on jo yksityistetty. Veden kaupallistaminen on ollut jo vuosia Maailman kauppajärjestön WTO:n agendalla. Maailmanpankki ja suuret vesiyritykset edistävät järjestelmällisesti vesipalvelujen yksityistämistä. Lukuisat asiantuntijat edistävät veden uudelleenmäärittelyä kaupalliseksi hyödykkeeksi, myös eU on ilmeisen avoin näille tavoitteille.

Vedestä on siis tulossa globaalia kauppatavaraa. Vesi on jo nyt konfliktien lähde sekä kasvava osa turvallisuuspolitiikkaa. Sijoituspankit suuressa maailmassa ovat jo lähteneet ostamaan makean veden lähteitä. Kun puhdas juomavesi alkaa olla kalliimpaa kuin auton bensa, pitää huolestua. Käydäänkö seuraavat sodat vedestä eikä öljystä?

Miten nuorisotakuu toteutuu koulutussäästöissä?1.12.2014 20:15

Kolmasosa toisen asteen oppilaitoksista on lakkautusuhan alla, mikäli hallitus pitää kiinni säästötavoitteistaan, uskoo Olli Luukkainen OAJ:sta.  Erityisesti pienet lukiot ovat lakkautusuhan alla. Opetusministeri Kiuru kuitenkin vakuuttaa, että koulutuksen saatavuuteen sillä ei ole vaikutusta, se olisi vain hallinnollinen säästö. Vaikka kaikki rehtorit ja sihteerit lomautettaisiin, ei sillä saavuteta tavoiteltua 260 miljoonan säästöä.

Tämänkin päätöksen takaa löytyy siis keskittämisideologia. Keskittämisen sijaan pitäisi kehittää yhteistyötä toisen asteen koulujen välillä, yli kuntarajojen ja paikallisen yläasteen kanssa. Verkko-opetusta kannattaisi myös kehittää. Lakkauttaminen olisi taantumista eikä kehittämistä.

Koulutusverkon keskittäminen tarkoittaa, että nuori joutuu usein valitsemaan opiskelupaikakseen muun kuin ensisijaisen toiveensa. Se tulee lisäämään keskeyttämisiä ja uudelleenkouluttautumisen tarvetta. Jos toisen asteen koulutusta ei päästä aloittamaan heti peruskoulun jälkeen, on keskeyttämisriski myös suuri.

Keskittämällä toisen asteen koulutusta suuriin keskuksiin pakotetaan nuoret muuttamaan varhain kotoaan. Yksinasuvilla nuorilla esiintyy huomattavasti enemmän päihteiden käyttöä, opintojen keskeyttämistä, mielenterveyden ongelmia ja heikompaa terveyttä.  Kaikille muuttaminen ei ole mahdollista ja jos ei kotipaikkakunnalta löydy töitä, he jäävät tyhjän päälle.

Huonot asuinolot, työttömyys, alhainen koulutus ja syrjäytyminen liittyvät yhteen. Jokainen syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa. Syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi myös sitä kautta, että syntyy työvoiman saatavuusongelma. Syrjäytyminen ei ole vain yksilön ongelma, vaan siitä kärsii myös läheiset. Inhimilliselle kärsimykselle ei ole hintalappua.

Tutkimusten mukaan sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ole lukiota tai ammattikoulua, syrjäytyy noin 25 % nuorista. Koulujen karsiminen sotii voimakkaasti nuorisotakuuta vastaan. Säästämällä koulutuksesta siirtyy monikertainen lasku sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreille. Erään kaupungin sivistystoimesta vastaava keskittämisuskoinen vastasi ihmettelyyni näin "sitä se politiikka on".

Koulutuksen keskittämisellä on laaja-alaisia seurauksia. Muuttohalukkuus keskuksiin kasvaa, asuntojen hinnat nousevat keskuksissa ja romahtavat maaseudulla. Syntyykö uusi köyhälistö maalta muuttavista perheistä? Kun pääkaupungissa asumista ei pysty siivoojan palkalla maksamaan, niin työn tarjonta ja kysyntä eivät myös pysty kohtaamaan, elinkeinoelämäkin kärsii.

Nuoret usein jäävät sille paikkakunnalle, jossa opiskelevat, joten maaseudun väestö vääjäämättä vanhenee. Koulutuksen keskittäminen myös eriarvoistaa väestöämme voimakkaasti. Koulutuksen taso laskee syrjäseuduilla. Heikko koulumenestys on myös riski syrjäytymiselle. Koulutuksesta säästämällä toimitaan kuin se viiden pennin suutari, joka sai aikaan kuuden pennin vahingon.

Suomi myy rahapulassaan metsiään eniten tarjoavalle24.11.2014 19:15

Keväällä metsähallitus vannoi, että suunniteltu metsähallituksen  metsätaloustoimintojen yhtiöittäminen ei missään tapauksessa johtaisi metsiemme myyntiin ulkomaille. Soitin asiaa valmistelevalle virkamiehelle ja näin minulle kerrottiin. Keväällä 2014 oltiin kiireellä yhtiöittämässä Metsähallituksen toimintoja omaksi yhtiökseen. Yhtiöittämiseen johtavaa lakia oli valmisteltu poliittisten intohimojen eikä asiaperustelujen pohjalta. Valmistelu oli tehty salassa, asiantuntijat sivuutettu ja sidosryhmät suljettu ulkopuolelle (Suomen kuvalehti 13/2014).

Metsähallitusta seitsemän vuotta johtanut Jyrki Kangas oli tiukin asiaperustein vastustanut yhtiöittämistä. Hän erosi päivänä, jolloin metsäpoliittinen selonteko tuli eduskuntaan. Vielä mielenkiintoisemmaksi asetelman  tekee se, että selonteosta  puuttui eräs oleellinen osa, juuri tuo yhtiöittämishanke. Silloisen ministeri Koskisen mukaan yhtiöittäminen ei ole oleellinen osa selontekoa. Kuitenkin yhtiöittäminen  osoittautui miltei itsetarkoitukseksi muutoksessa.

Metsähallitus on tehnyt viime vuosina ennätystuloksia ja tuloutukset valtiolle ovat kasvaneet. Vain Veikkaus ja Fortum tekevät enemmän tulosta kuin Metsähallitus (Suomen kuvalehti 13/2014). Eli kysymys ei ollut siitä, että metsähallitus tarvitsisi tukea toimintansa kehittämiseen.

Metsähallitus omistaa kolmasosan Suomen pinta-alasta, joten ei ole yhdentekevää kuka niitä hallinnoi ja omistaa. Mielestäni on oltava hyvin varovainen tiellä, joka johtaa kasvottomien yhtiöiden pääsyn valtiomme omaisuuden  hallinnoimiseen.  Jos Metsähallitus olisi yhtiöitetty, niin ehkä se olisi jonain päivänä myyty rahapulassa eniten tarjoavalle, esimerkiksi Amerikkalaiselle eläkesäätiölle?

Koska yhtiöittämishanke meni jäihin, ollaan nyt metsiämme myymässä suoraan yksityisille sijoittajille. Pienet ja keskisuuret maanomistajat eivät olisi kyenneet ostamaan alun perin suunniteltuja tuhannen hehtaarin aloja. Monikansalliset yhtiöt tai rahastot tuskin metsiämme hoitavat sen jälkeen, kun ovat ne hakanneet. Ne häipyvät ennen kuin istutusvelvollisuus iskee.

Yhtiöittämistä perusteltiin EU- lainsäädännöllä, mutta EU ei ole vaatinut Metsähallituksen yhtiöittämistä. Metsistä saataisiin tuloja valtion kassaan jatkossakin, mutta nyt ne myydään eniten tarjoavalle. Kyse on myös turvallisuuspolitiikasta. Myydä voi vain kerran.

Perheiden tukeminen on parasta kasvupolitiikkaa 22.11.2014 11:03

Perheissä luodaan yhteiskunnan tulevaisuus. Parasta kasvupolitiikkaa on hyvä perhepolitiikka. Tasapainoisista lapsista kasvaa vastuullisia aikuisia. Tutkimusten mukaan kotihoito edistää alle kolmivuotiaiden hyvinvointia, sillä turvallinen kiintymyssuhde muodostuu ensimmäisten ikävuosien aikana.

Syrjäytyminen alkaa usein jo ennen syntymää ja huono-osaisuus periytyy. Erot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet  ja köyhyys lapsiperheissä on lisääntynyt. Tukemalla lapsiperheitä investoimme tulevaisuuteen.

Paras tuki ei kuitenkaan ole aina rahallista. Kasvatustyössä tarvitaan myös yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä. Me tarvitsemme toisiamme niin arjessa kuin juhlassa ja erityisesti nyt vahvat sosiaaliset tukiverkostot ovat tarpeen, kun yhteiskunnan apu ei aina riitä työttömyyden, yksinhuoltajuuden tai taloudellisten vaikeuksien keskellä. Yksi keskeisimmistä tarpeistamme on kuuluminen, joten ei jätetä ketään yksin, vaan tuetaan vanhemmuutta siellä,  missä  sitä kipeimmin tarvitaan.

Uuden sukupolven kasvattaminen on yhteiskunnan tärkein tehtävä. Taloudellinen kasvu, teknologian kehitys ja tieteelliset saavutukset menettävät merkityksensä, jos vastuunkantajia ei ole tai he eivät siihen kykene.

Hyvin toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto, tasa-arvoinen koulutus ja oikeudenmukaisesti jakautunut hyvinvointi tukevat meitä tässä kaikkein tärkeimmässä tehtävässämme. Meillä ei ole varaa tinkiä lasten ja perheiden hyvinvoinnista, kaikessa päätöksenteossa on huomioitava lapsen etu. Lastemme hyvinvointi tänään kertoo minkälainen on yhteiskuntamme hyvinvointi huomenna.

Maaseudun elinvoimaisuus ja omavaraisuus17.11.2014 17:16

Maaseudun elinvoimaisuus ja omavaraisuus ruuantuotannossa ovat myös turvallisuuskysymyksiä Minusta on käsittämätöntä, että kaupan osuus ruuan hinnasta on kasvanut  samalla kun maataloustuottajien ja kotimaisen elintarviketeollisuuden osuus on pienentynyt. Ruisleivän hinnasta (4,57 eur/kg) menee  0,20 eur/kg viljelijälle.

Viljelijöiden saama osuus kotimaisen ruuan hinnasta on elintarvikeketjun pienin, vaikka työmäärä on suurin. Yksi syy vääristymään on elintarvikkeiden keskittynyt tukku- ja vähittäiskauppa. Sen seurauksena alkutuottajien kustannuksia on minimoitu ja maanviljelystä on tullut erityisesti pienviljelijöille kannattamatonta.

Suomessa on lisäksi sitkeä keskittämisusko, jonka varjolla palveluja, työpaikkoja ja koulutusta karsitaan maaseudulta. Tällainen kehitys johtaa luonnonvarojen ja maaseudulla olevan infrastruktuurin tuhlaukseen, sillä luonnonvarojen hyödyntäminen edellyttää lähelleen työntekijöitä ja palveluja. Muun muassa näistä syistä maatalous elinkeinona ei houkuttele nuoria yrittäjiksi maaseudulle.

Maa- ja metsätaloudessa on valtavat potentiaalit tuotekehittelylle, innovaatioille ja yrittämiselle. Sen harjoittamisesta on tehtävä houkuttelevaa ja ennen kaikkea, kannattavaa. Muutamia ehdotuksia:

1.  Maahamme tarvitaan täsmäohjelma luomaan elintarviketaloudelle uusi toimintaympäristö. Maaseudun pien- ja lähituottajien laatuun keskittyvä "pienuuden ekonomia" voisi olla ratkaisu, kuten Pekka Lehtonen Maaseudun elinvoimaisuus ry:stä ideoi. Pientilat voisivat myös järjestäytyä tuottajaorganisaatioiksi tai osuuskunniksi ja kehittää yhteistyötä esimerkiksi maanmuokkauksessa, kylmävarastoinnissa ja markkinoinnissa. Työvoimavaltainen erikoistuotanto ja jatkojalostus tukisivat maaseudun elinvoimaisuutta ja työllisyyttä.

2.  Suoramyyntiä tiloilta pitäisi myös helpottaa. Suoramyynnillä vältetään hintaa nostavat välikädet, tuote on tuoretta ja ostaja tukee paikallista työllisyyttä. Suoramyyntiä ja sen kasvua kuitenkin rajoittavat tiukat elintarviketurvallisuussäädökset ja  esimerkiksi maidon suoramyynnille on tilakohtaiset myyntikiintiöt. Millä muulla yrityssektorilla hyväksyttäisiin myyntirajoitukset?

3.  Maa- ja metsätalouskoulutusta pitää kehittää eri oppilaitosten  välisenä yhteistyönä. Metsäteollisuus on tukeutunut yksipuolisesti paperituotantoon, jonka vähentyessä olisi tärkeää panostaa esimerkiksi puurakentamisen ja puun jalostamisen kehittämiseen.

4.  Ruuan puhtaudesta pitää tehdä itseisarvo. Ruuan laatu, tuotantotavat ja ruuan alkuperä merkitsevät yhä enemmän kuluttajille. Suomen talven ansiosta meillä on vähemmän tuhohyönteisiä kuin eteläisemmässä Euroopassa ja siksi tuholaismyrkkyjen käyttö huomattavasti vähäisempää.

Omavaraisuus ruuan suhteen on sekä turvallisuuspoliittinen että taloudellinen asia. Eikö olekin erikoista, että sen sijaan, että tukisimme suomalaista huoltovarmuutta ja puhdasta ruuantuotantoa, tuemmekin Keski-Euroopan maataloutta? Sillä subventoimme mittavasti keski-eurooppalaista tuotantoa EU:n kautta. Käytännön esimerkki: Jos puolalaiset hedelmät ja vihannekset maksavat euron kilo, niin EU:n antama maataloustuki niiden kasvatukseen, kuljetukseen ja varastointiin on mittava. Emmekö mieluummin tukisi kotimaista työtä ja tuotantoa pitäen samalla koko Suomen elinvoimaisena?

Viidessä eri maassa asuneena olen samaa mieltä - Suomi on paras maa asua

Newsweekin mukaan Suomi on maailman paras maa.  Puutun muutamaan itselleni tärkeään kohtaan.

Koulutusta mitattiin mm. väestön koulutustasolla ja PISA:lla. Tässä Suomi oli ensimmäinen. Nyt kuitenkin ollaan leikkaamassa toisen asteen koulutukselta 260 miljoonaa ja se väistämättä ohjaa kouluverkon karsimiseen. Tutkimusten mukaan alueilla, joissa ei ole lukiota tai ammatillista koulutusta jopa 25% nuorista syrjäytyy.

Terveysmittauksessa olimme sijalla 17. Terveydenhuollossa on varmistettava kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet ennaltaehkäisevään ja perusterveydenhuoltoon. On vaarallista lähteä järjestelmään, jossa vain vakuutukset ottamalla voit varmista hyvän hoidon ja vain varakkailla olisi mahdollisuus vakuuttaa itsensä. Toisten sairauksilla ei pitäisi lähteä tavoittelemaan suuria voittoja.

Elämänlaadussa tutkittiin mm. varakkuuden jakautumista ja köyhien määrää. Yhteiskunta, jossa vahvat sanelevat, on vaarana, että omista eduista huolehditaan ensimmäisenä. Oikeudenmukaisuuden pitäisi toteutua silloinkin, kun se on omien etujen vastaista.

Talouden vireyden mittarina käytettiin mm. uusien yritysten markkinoille pääsyä. PK-yritykset ovat viime vuosina työllistäneet samalla kun suuret ovat irtisanoneet. Yhteisöveron alennusta perusteltiin sen työllistävällä vaikutuksella - toisin kävi. Veroalennus olisi pitänyt korvamerkitä. Paikallista pienyrittäjyyttä pitää tukea ja esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista helpotettava. Miten olisi Viron malli, jossa yritykseen jäävää voittoa ei veroteta - sillä lisättäisiin investointeja ja työllistymistä?

Poliittisen ympäristön laatuun tutkimuksen mukaan vaikuttaa demokraattiset vapaudet. Nyt tekeillä oleva Sote-uudistus vie kunnilta perustuslain vastaisesti itsehallintoa ja pienten kuntien mahdollisuudet vaikuttaa ovat käytännössä olemattomat. Valta keskittyy viidelle suurelle keskukselle.

Nyt tekeillä olevien päätöksien vaikutusta Suomen hyvinvointiin pitää kriittisesti arvioida. Miten varmistamme, että Suomi on paras maa asua lapsillemmekin? Miten pidämme huolta henkisestä ja aineellisesta hyvinvoinnistamme? Sisulla ja puhaltamalla yhteen hiileen selvisimme sodasta.

Sodan seurauksistakin selvisimme, koska isovanhempamme rinta rinnan tekivät työtä, maksoivat sotavelat ja rakensivat meille hyvinvointivaltion. Yhdessä. Meidän on myös pidettävä huolta sosiaalisesta-, terveydellisestä ja taloudellisesta tasa-arvosta. Ja ennen kaikkea,  oikeudenmukaisuuden pitää toteutua poliittisessa päätöksenteossa silloinkin, kun se on ristiriidassa päättäjän henkilökohtaisten etujen kanssa.

Kommentit